Iltavirkuilla, joilla vuorokausirytmi pysyy vakaana, esiintyy muita enemmän riittämätöntä unta, päivärytmiväsymystä, psyykkistä kuormittuneisuutta ja masennusoireita. Maltillinen muutos aamupainotteisemmaksi vähentää psyykkisiä oireita.
Tämä käy ilmi THL:n eli Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen uudesta tutkimuksesta.
-On vahvaa näyttöä siitä, että uni- ja mielenterveysongelmat kasaantuvat iltavirkuille, mutta mielenkiintoista tuloksissamme on, että maltillinen siirtymä enemmän aamupainotteiseksi lieventää mielenterveysoireilua. Kenties tällainen kohtuullinen siirtymä, joka mahdollistaa vuorokausirytmin paremman mukautumisen sosiaalisiin aikatauluihin, tukee psykologista hyvinvointia, jos se ei ole liikaa ristiriidassa yksilöllisen vuorokausirytmin kanssa, toteaa THL:n vieraileva tutkija, kansanterveystieteiden dosentti Ilona Merikanto.
Vuorokausirytmin pysyvyyden ja muutosten yhteyttä mielenterveyteen on tutkittu vain vähän. Tämä tutkimus oli osa Stressi, kehitys ja mielenterveys (TAM)-seurantatutkimusta, jossa yhtä tamperelaista ikäluokkaa seurattiin kyselylomakkein vuodesta 1983 lähtien 16-, 22-, 32-, 42- ja 52-vuotiaina.
Yksilöllinen vuorokausirytmi on varsin pysyvä ominaisuus 42–52 vuoden iässä. Aamu- ja iltavirkkuuden muutokset ovat pääosin maltillisia. Nämäkin tulokset selviävät suomalaisessa kyselytutkimuksessa.
Lähes 60 prosenttia vastaajista ei havainnut lainkaan muutosta vuorokausirytmissään seurannan aikana. Muilla vuorokausirytmi muuttui hieman joko enemmän iltavirkuksi tai aamuvirkuksi. Alle yksi prosentti muuttui voimakkaasti iltavirkusta voimakkaasti aamuvirkuksi tai päinvastoin.
-Tuloksemme vuorokausirytmin pysyvyydestä keski-iässä osoittaa, miten sisäsyntyinen ominaisuus vuorokausirytmi on. Tätä tukevat aiemmat löydökset esimerkiksi vuorokausirytmin voimakkaasta periytymisestä. Nyt olemme kuitenkin voineet osoittaa, että suuret muutokset tässä ominaisuudessa ovat todellakin harvinaisia tutkimassamme ikäluokassa, toteaa THL:n vieraileva tutkija, kansanterveystieteiden dosentti Ilona Merikanto.