Joona, 22, on elämänsä kovimman paikan edessä. Hän sanoo, että tyttöystävä on pettänyt hänen luottamuksensa ja kaikki tuntuu nyt hyvin harmaalta ellei jopa mustalta.
Joona ja hänen tyttöystävänsä Milja, 22, (nimi muutettu) asuvat pienellä paikkakunnalla Itä-Suomessa. He ovat seurustelleet lukion ensimmäiseltä luokalta. Joona opiskelee nyt yliopistossa ja Milja on opintojen keskeyttämisen jälkeen pitänyt välivuotta, joka on vierähtänyt nyt puoleksitoista vuodeksi.
Milja haluaa lapsen ja on puhunut siitä pitkään. Joonakin haluaa, mutta ei vielä.
-Olen nuori ihminen. Haluan vielä kokea kaikenlaista, kuten matkustella. Meillä ei ole mikään kiire. Kun valmistun parin vuoden päästä, meillä olisi vielä ihan hyvin pari vuotta aikaa matkustella ja elää kahdenkeskistä elämää, hän sanoo.
Joona sanoo ymmärtäneensä Miljaa, jota hän rakastaa, mutta jotenkin lapsen hankkimisesta tuli viime aikoina heidän suhdettansa yhä enemmän hallitseva tumma pilvi. Kysymys oli aikataulusta, ja käsitykset siitä erosivat kuin yö ja päivä.
Kunnes.
Joona koki karmaisevan yllätyksen (jota sanaa hän käyttää) kuukausi sitten. Milja kertoi olevansa raskaana.
-Hän on syönyt pillereitä, ja ensin luulin että oli tullut vahinko. Sitten myöhemmin hän tunnusti, että oli vain jättänyt pillerit pois. Tuntuu siltä, etten voi antaa tätä tekoa anteeksi. Hän on ikään kuin pilannut elämäni ja ottanut siihen täyden vallan. Minulta ei ole kysytty mitään. Olen ihan statisti omassa elämässäni, Joona murehtii.
Milja on päättänyt pitää lapsen – silläkin uhalla että ero tulisi. Hän näyttää olevan asian kanssa hyvin tosissaan. Hän ei ole osannut sen paremmin selittää tekoaan, ja kertoo kyllä ymmärtävänsä, ettei ole tehnyt toista osapuolta kohtaan oikein. Silti hän ei näytä erityisemmin olevan pahoillaan asiasta. Lapsesta on tullut ”issue”, kuten Joona toteaa – on vain lapsi, lapsi, lapsi, kaikki muu on toissijaista.
Joona sanoo olevansa hyvin masentunut. Opiskelutkaan eivät maistu. Hän ei halua isäksi tässä vaiheessa.
-Tässä on nyt kaksi surua. Toinen on se, että multa on viety itsemääräämisoikeus. Ja toinen se että rakkaani on mua suoraan sanoen kusettanut ihan satayksi lasissa, Joona sanoo hiljaa.
Hän ei tiedä kuinka asiassa voisi edetä. Abortti ei tule kysymykseen, sillä Milja ei siihen suostu. Hän on suunnitellut raskauden ja pitää siitä kiinni.
-Mutta miten mä voisin antaa tällaisen teon anteeksi, sitä tässä mietin. Mitä sieltä seuraavaksi tulee, jos ihminen on jonkun intohimonsa kanssa valmis tekemään tällaisia omia päätöksiä? Mutta onko erokaan oikea vaihtoehto – Miljaa tai tulevaa lasta kohtaan, ehkä itseänikään kohtaan? Joona kysyy.
Hän on tiedustellut asiaa myös vanhemmiltaan, jotka ovat kehottaneet miettimään asiaa laajemmin. Onko suhteessa tai Miljan käytöksessä ollut aiemmin vastaavia kunnioituksen puutetta osoittavia tekoja. Jos on, suhde ei ole ollut terveellä pohjalla.
Jos taas kaikki on mennyt muutoin ok, Miljan teko pitäisi vanhempien mielestä käsitellä ”lieventävien asianhaarojen vallitessa”. Toki se on itsekäs, mutta äidin mukaan ”hormonit ovat nyt ottaneet vallan” – ja onhan pari kuitenkin myöhemmin suunnitellut lapsia.
-Jos rakastan Miljaa niin minun pitäisi äitini mukaan antaa tämä homma anteeksi ja yrittää kasvaa isyyteen. Tuntuu vaan aika ahdistavalta, Joona toteaa.
Lopuksi Joona toteaa, että ehkä äidin toiveessa on järkeä.
Juttu on julkaistu verkkosivustollamme aiemmin neljä vuotta sitten.
Kommenttien lisääminen on estetty.