Kaija-Leenan tarina joulun alla korostuvasta yksinäisyydestä.
…
Joulu on tulossa. Aina se jotenkin vanhemmiten yllättää, kun lapset ovat lentäneet pesästä eikä lapsenlapsia vielä ole.
Kuukausi jouluun.
Sen olen pannut merkille, että yksinäisyyteni korostuu joulun alla. Mieheni kuoli kuusi vuotta sitten. Joulut olivat mukavaa aikaa, sillä kaikki lapsetkin olivat vielä kotona. Nyt he ovat omillaan, ja eihän niitä yhteisiä perhejouluja enää ole. Minä sitten olen vuoroin aina heidän kodeissaan ja perheissään.
Olisi kiva löytää vielä elämänkumppani, kun ei tuota ikää nyt niin kamalasti vielä ole. Eikähän se ole iästä kiinni.
Elämäntoveri. Kaveri.
Sellaisen löytäminen vain ei tunnu olevan kovin helppoa. Kertokaas mistä sellaisen voi löytää? Mistä te olette löytäneet?
Kirjeenvaihtoilmoituksia ei enää oikein ole. Nettiin olen tutustunut ja se on tuttu, mutta koen jotenkin vieraaksi hakea sitäkään kautta.
Saa lähettää toimituksen osoitteella tai kommenteissa vinkkejä. Olisi kiva vielä löytää joku. Se on se ihmisen ikävä toisen luo.
Kaija-Leena, Pori