Eläköitynyt Vaasan yliopiston sosiaali- ja terveysjohtamisen emeritaprofessori Pirkko Vartiainen on huolestunut koronatilanteen kiihdyttämästä hoitajapaosta ja hoitajapulasta.
Yksi ratkaisu tilanteeseen voi olla parempi palkkaus, mutta Vartiaisen mukaan se ei yksin riitä.
Kyseessä on ongelma, jonka ratkaisemiseen vaaditaan akuutin koronatilanteen hallinnan lisäksi myös tarttumista työyhteisön ongelmiin sekä nuorten harjoittelijoiden tukemiseen.
Vartiaisen erikoisalaa on muun muassa hyvinvoinnin ja hyvinvointijärjestelmien kehittäminen.
– Pirullisesta ongelmasta on kyse, kun organisaatiossa ongelmat kasautuvat ja ovat entistä pahemmin sykkyrällä, eikä oikein tiedetä, mihin puututtaisiin ja kuinka puututaan, sanoo Vartiainen. (juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Pirullinen ongelma on myös käsillä, kun puhutaan nykyisestä hoitajapulasta sekä sairaaloiden koronajaksamisesta ja hoitajapaosta. Vartiainen on huolissaan tästä negatiivisesta kierteestä. Mitä enemmän alan ongelmat nousevat esiin, sitä suuremmalla todennäköisyydellä ne vähentävät sosiaali- ja terveysalan koulutuksen houkuttelevuutta.
– Kun nuoret kuulevat kuinka kamalaa alalla on, niin sosiaali- ja terveysala ei enää kiinnostakaan. Kysymys on isosta yhteiskunnallisesta ongelmasta, johon pitää löytää valtakunnan tasolla ratkaisuja.
Ammattiliitot ovat rummuttaneet ratkaisuksi parempaa palkkausta hoitajille. Vartiaisen mukaan ongelma on kuitenkin monisyisempi.
– Osaksi kysymys on rahasta, mutta nyt pitäisi ilman muuta saada akuutti koronatilanne kuriin, eli potilasvirta vähenemään ja hoitovelka hoidettua. Vaikuttaa kuitenkin myös siltä, että työyhteisöissä on ongelmia, esimerkiksi siinä, kuinka otetaan vastaan nuoret harjoittelijat.
Vartiaisen mukaan organisaatioissa pitäisikin parantaa opiskelijaharjoittelijoiden kohtaamista ja tukemista. Olisi tärkeä ymmärtää, että he ovat vielä opiskelijoita ja tarvitsevat paljon tukea harjoitteluaikanaan. Tähän tulisi löytyä resursseja. Samoin tulisi miettiä, miten tuetaan vastavalmistuneita.
– Tärkeää olisi myös pyrkiä johtamisessa löytämään ratkaisuja, jotka antaisivat henkilöstölle tunteen, että he pystyvät vaikuttamaan omaan työhönsä ja työhyvinvointiinsa. Tulisi myös muistaa, että työhyvinvoinnista on vastuussa jokainen työyhteisön jäsen.
Osallisuutta vahvistavat kehittämistoimet ovat olleet Vartiaiselle hyvin tärkeitä tutkimuksen kohteita. Hän käynnisti tutkimusryhmineen deliberatiivisten kansalaisraatien toteuttamisen Suomessa.
Sote-ongelmia aina vain
Sosiaali- ja terveysalan ongelmat eivät ole aikojen saatossa juurikaan muuttuneet.
– Aikoinaan, kun pidin virkaanastujaisluentoni, aiheinani olivat hyvinvointivaltion oikeutus ja sosiaali- ja terveysalan silloiset suurimmat ongelmat, eli työntekijäpula, rahoituksen vähyys ja johtamisen ongelmat. Nyt ollaan aivan samassa tilanteessa, luonnehtii Vartiainen.
Pirkko Vartiaisella on ollut aktiivinen rooli sosiaali- ja terveysuudistuksen kysymyksissä. Vartiainen on toiminut esimerkiksi sote-uudistuksen valmistelun ja toimeenpanon asiantuntijaryhmässä.
– Kun viime joulun alla annoin soteen liittyen perustuslakivaliokunnalle lausuntoa, niin tuli mieleen, että olisiko tämä nyt vihdoin viimeinen lajissaan. Eihän tämä ole sataprosenttinen ratkaisu, mutta on hyvä, että se tehdään. Toivotaan, että se saadaan onnistumaan. Esimerkiksi Vaasassa on tehty paljon etukäteistyötä ja ymmärrys kokonaisuudesta on hyvä.
Tutkimustyö jatkuu
Aiempi työskentely valtionhallinnossa innosti vähäkyröläissyntyisen Pirkko Vartiaisen hakemaan Vaasan yliopistolle lukemaan hallintotieteitä. Hän valmistui maisteriksi vuonna 1987 ja jäi töihin Vaasan yliopistoon. Hän ryhtyi tekemään jatko-opintoja ja valmistui hallintotieteiden lisensiaatiksi vuonna 1992 ja tohtoriksi vuonna 1994. Väitöskirjan aiheena hänellä oli palveluorganisaatioiden tuloksellisuusarviointi erityisesti päiväkoteihin liittyen.
Ennen nimittämistään Vaasan yliopiston sosiaali- ja terveyshallintotieteen professoriksi vuonna 2002, Vartiainen ehti toimia Vaasan yliopistossa useissa eri tehtävissä, muun muassa määräaikaisena julkishallinnon apulaisprofessorina ja professorina. Kokonaisuudessaan työuraa Vaasan yliopistossa kertyi 33 vuotta. Hän jäi eläkkeelle ja ryhtyi emeritaprofessoriksi vuonna 2020.
– Asiantuntijapyyntöjä tietysti tulee, mutta nyt eläkkeellä olen oppinut sanomaan myös ei. Harkitsen tarkasti ja otan niitä, jotka oikeasti kiinnostavat. Ensi keväälle on tulossa asiantuntijatehtäviä, jotka liittyvät etäjohtamisen kysymyksiin ja siihen, miten kompleksisuus liittyy etäjohtamiseen.
Aikaa riittää nyt onneksi myös muuhun. Vartiainen kertoo aina pitäneensä käsillä tekemisestä.
– Kukkia, neulomista, lankojen värjäystä ja mökilläkin ollaan oltu, hän kertoo.
Kuvat: Riikka Kalmi