Marko kertoo koulukiusaamistarinansa.

—

Olen 42-vuotias mies. Teen töitä koneiden parissa. En ole koskaan ollut mikään puhuja, enkä tällaisia juttuja yleensä kirjoita. Mutta ehkä tästä voi olla jollekin hyötyä.

Minua kiusattiin yläasteella. Se alkoi heti, kun vaihdoin uuteen, isompaan kouluun kyläkoulustamme. Olin pitkä, hiljainen ja vähän kömpelö. En tuntenut ketään paljon ketään.

Ensimmäisen viikon aikana pari poikaa työnsi minut siivouskomeroon ja painoi oven kiinni. Ei tarvittu mitään lukkoa – he vain pitelivät ovea kiinni ja nauroivat. Komerossa haisi mopilta ja homeelta. Ei kukaan tullut katsomaan, vaikka jyskytin. Se oli nöyryyttävää ja pelottavaa. Olen aina vähän pelännyt pimeää, aikuisenakin.

Toinen tapaus oli liikuntatunnilla. Olin suihkussa, ja joku heitti vaatteeni suoraan suihkuun lattialle. Kaikki kastui. Samat naamat virnuilemassa. Laitoin märät housut jalkaan ja lähdin kotiin siltä istumalta.

Kiusaaminen jatkui kolme vuotta. Ei joka päivä, mutta riittävän usein. Nimiteltiin, tönittiin, välteltiin. Jos sain hyvän numeron kokeesta, joku saattoi tulla ja repiä koepaperini. Jos sanoin jotain tunnilla, naurettiin ja ilveiltiin. Jos näytetiin diakuvaa Eiffelin tornista, joku huusi että Marko on kyllä pitempi. Ja räkänaurut päälle. Ei meidän luokanvalvojamme, nainen, saanut mitään kuria. Yritti jotain, ei siitä tullut mitään.

Klikkaa tästä My Dream Day´hin. Nimittäin on juhlan paikka

Aika paljon pinnasin koulusta. Kysyttiin lopulta että mikä on, en vastannut, en halunnut kieliä että kiusataan. Meni vatuiksi koko koulu.

Ammattikoulu oli onneksi toisessa kaupungissa ja olin jo 17, kun pidin välivuoden. Varovaisuus jäi päälle. Vältin porukoita. En ollut yksin, mutta en ollut oikein mukana missään.

Työelämässä selviää, kun tekee asiansa kunnolla. Niin olen tottunut ajattelemaan. Mutta joskus vanhat asiat palaavat pintaan. Jos joku puhuu ikävään sävyyn, huomaan olevani valmiustilassa. Jos joku nauraa selän takana, mietin heti että se liittyy minuun. Ei se mitään lamaannusta ole, mutta muistutus siitä, että kaikki ei ole ohi.

Kiusaaminen muuttaa sen, miten suhtautuu itseensä ja muihin. Vaikka siitä on vuosia, se ei katoa itsestään. Se mitä toivon on, että nykypäivänä joku aikuinen näkisi ja puuttuisi. Kaikkeen. Heti menisi väliin jos tönitään tai ilkutaan.

Onneksi tänä päivänä sentään tiedostetaan ongelma, ei siihen aikaan mihinkään reagoitu. Tänä päivänä on tietenkin pahempaa että tiedostetaan, eikä silti haluta, voida tai pystytä puuttumaan. Nollatoleranssi tähän. Tässä tuhotaan ihmisiä (koulussa) ihan samalla tavalla kuin siinä, että perheissä olisi vaikka alkoholiongelmaa.

Marko

Kerro Oma tarinasi – se voi liittyä suoranaisesti terveyteen tai elämän eri osa-alueille sivuten sitä. Lähetä tarinasi osoitteella toimitus at terveydenasialla.com. Huolehdimme tekstin kieliasusta eli oikeinkirjoitusta ei tarvitse jännittää. Otamme aina ennen julkaisemista sinuun yhteyttä.