Vieraannuttaminen tarkoittaa prosessia, jossa toinen vanhempi pyrkii tahallaan avioeron jälkeen etäännyttämään lapsen toisesta vanhemmastaan.
Keinoina voi olla toisen vanhemman mustamaalaaminen tai pelon herättäminen. Vieraannuttamisen taustalla saattaa lisäksi olla myös huoltajuusriita. Yhtenä tavoitteena väärinkäytöstilanteessa voi olla kielteisen kuvan luominen toisesta vanhemmasta. Kielteisen kuvan avulla pyritään saamaan etua huolto-oikeudenkäynnissä. Vieraannuttaminen onkin ilmiö, joka lasten kanssa työskentelevien ihmisten tulee aina pyrkiä huomioimaan.
Näin sanovat asiantuntijat
Psykologian tohtori Helinä Häkkänen-Nyholmin ja varatuomari Jan-Olof Nyholm mukaan vieraannuttamisprosessissa vanhemman käytetyimpiä toimintatapoja on juuri toisen vanhemman mustamaalaaminen ja mitätöiminen lapselle tai lapsen läsnä ollessa.
Tämä opettaa lapselle, että perheenjäseniin tai ylipäänsä muihin ihmisiin ei tarvitse suhtautua kunnioittaen ja myötätuntoisesti, vaan heitä voi ja saa haukkua ja mitätöidä. Sen sijaan, että lapsi oppisi suvaitsevaisuutta muiden epätäydellisyydestä, lapsi oppii julmuutta ja kovuutta sekä sitä, että suhteessa muihin on lupa olla vaativa, ja mikäli toinen ominaisuuksiltaan ei ole tarpeeksi hyvä, hänet voi hylätä. Lapsi oppii, että ihmiset ovat epätäydellisiä ja ketä tahansa, johon hän ei ole tyytyväinen, voidaan kohdella halveksuvasti ja väheksyvästi.
Avioerot ovat usein koko perheen kriisejä, joissa tunne voi ohjata toimintaa. Tavanomaisesti järkevästi toimivat henkilötkin sortuvat joskus kaikenlaiseen ”kiusantekoon”. Avioerot ovat henkisesti ja fyysisestikin raskaita prosesseja yksilölle ja ne myös työllistävät poliisia eri tavoin. Akuuteissa välienselvittelyissä tärkeässä roolissa ovat poliisin perinteiset kotihälytyskeikat, jotka hoidetaan hälytyspartioiden toimesta.
Kaikki aina halvemmalla. Kaikki. Menikö perille? Kaikki. Klikkaa tästä ellet usko. Hintaopas.fi
Perättömät ilmoitukset työllistävät
Suurta kuormitusta kohdistuu myös rikostutkintapuolelle. Tutkinnassa näitä perinteisiä avioeron sivutuotteita tutkitaan erimuotoisina pahoinpitelyinä, kunnianloukkauksina, laittomina uhkauksina ja kotirauhan rikkomisina. Näiden lisäksi on vielä yksi erityisalue, jota käytetään joskus ”aseena” avioeron ja varsinkin siitä seuraavan huoltajuusriidan yhteydessä. Näitä ovat lapsiin kohdistuneet pahoinpitely- ja seksuaalirikokset, joissa ilmoittajana on toinen vanhempi.
Vaikka rikosprosessin läpivieminen on raskasta lapselle, on kuitenkin tapauksia, joissa se on erittäin tärkeää lapsen ja vanhempien oikeusturvan kannalta. Viranomaiselle tulee aina ilmoittaa, jos todella epäilee lapsen joutuneen rikoksen uhriksi.
Lapsen sekoittaminen aikuisten riitoihin, joissa lapseen itseensä kohdistunutta rikosta ei tiettävästi ole tapahtunut, on kuitenkin asiatonta ja vahingollista lapsen kasvulle ja kehitykselle. Rikosepäilyn syntyessä tilannetta tulisi katsoa selkeästi eikä vihan ja katkeruuden sokaisemana. Tavoitteena tulisi olla aidon totuuden selvittäminen.
Lapsi voi kokea vaikeista asioista puhumisen vieraan aikuisen kanssa erittäin epämieluisena. Lapsen kannalta voi olla myös todella hämmentävää ja raskasta yrittää tasapainoilla vanhempien riidan keskellä. Pahimmillaan molemmat vanhemmat ovat ohjeistaneet lasta puhumaan itselleen edullisella tavalla. Poliisi sanoo lisäksi lapselle, että pitäisi kertoa totuus, joka hankaloittaa lapsen ajatusmaailmaa entisestään, jos hän ei ole varma mitä pitäisi kertoa ja mikä on ”totuus”. Pienelle lapselle totuus on usein juuri se, mitä vanhemmat ovat kertoneet. Lapsi on ristiriitaisessa ja hämmentävässä tilanteessa, jos useat aikuiset ovat kertoneet eri asioita.
Vahingoittavaa
Asiantuntijoiden mukaan vieraannuttaminen voi olla lapselle erittäin vahingollista. Riitaisassa erossa yhteys lapseen voi pahimmassa tapauksessa katketa kokonaan, jos toinen vanhempi evää oikeuden tavata lasta. Vieraannuttamisella on kauaskantoiset seuraukset.
Lapsen etu tulisi aina ottaa huomioon kaikessa viranomaisen toiminnassa. Sen lisäksi sitä tulisi soveltaa perheen sisälläkin, myös vaikeina aikoina. Lapsen käyttö lyömäaseena toista vastaan on myös lapsen hyväksikäyttöä.
Kyseessä voi olla henkinen väkivalta lasta kohtaan. Tahallisesti lasta aseenaan käyttävän vanhemman kykyä toimia huoltajana voi jopa kyseenalaistaa. Epäilyissä ei kuitenkaan aina ole kysymys tahallisesta oikeuden väärinkäytöstä tai lapsen kautta kiusaamisesta, vaan vanhempi voi olla täysin vakuuttunut rikoksen tapahtuneen.
Vanhempien huono keskinäinen kommunikointi saattaa myös osaltaan aiheuttaa väärinymmärryksiä. Tilanteet asettavatkin poliisin tärkeään ja haastavaan asemaan, kun jo esitutkintavaiheessa punnitaan toimenpiteitä lapsen edun ja lapsen oikeusturvan parhaan toteutumisen kannalta.
Vieraannuttaminen voi joskus koostua hyvinkin pienistä sirpaleista, joiden vuoksi kokonaisuutta on vaikea nähdä ilman palojen kokoamista yhteen. Palojen yhteen kokoaminen onnistuu parhaiten viranomaisten ja kaikkien lasten kanssa työskentelevien yhteistyöllä ja tietoisuuden lisäämisellä.
Kaikki aina halvemmalla. Kaikki. Menikö perille? Kaikki. Klikkaa tästä ellet usko. Hintaopas.fi
Lähteenä: Psykologian tohtori Helinä Häkkänen-Nyholm, varatuomari Jan-Olof Nyholm, poliisi