Ongelmallinen ruokasuhde muistuttaa psykoterapeutti Kristiina Niskasen mukaan riippuvuutta silloin, kun syöminen alkaa hallita ajattelua ja kontrollikyky menetetään kerta toisensa jälkeen.
– Ongelmallinen, riippuvuutta muistuttava ruokasuhde voi olla lievää tai vaikea-asteista. Kyseessä on toiminnallinen häiriö ja ilmiö on tunnistettu, vaikka varsinaista diagnoosia ei ole. Syömiseen liittyvät ongelmat ovat myös aina hyvin yksilöllisiä ja raja on häilyvä diagnosoitavien syömishäiriöiden kanssa. Ilmiöstä on kuitenkin tärkeä puhua, sillä syömiseen liittyvät ongelmat ovat iso osa suomalaisen yhteiskunnan terveyspommia. Meillä on vakavia haasteita ravitsemuksessa ja syömisen säätelyssä, psykoterapeutti Kristiina Niskanen kertoo.
Taustalla vaikuttavat asiat tulisi selvittää
Ongelmallisen ruokasuhteen kuten riippuvuuksienkin taustalla on usein muita mielenterveyden haasteita tai jopa traumaattisia kokemuksia. Tämän vuoksi ruokasuhteeseen liittyviä ongelmia tulisi lähestyä monen eri hoitomallin kautta, joista riippuvuuden hoitomalli voi tarjota hyviä työkaluja.
– Vastaanotollani törmään usein siihen, että päihderiippuvainen alkaa toipuessaan syömään runsaasti sokeria. Tai esimerkiksi lihavuusleikkauksessa käynyt alkaakin käyttämään runsaasti alkoholia. Jotta addiktiokäyttäytyminen ei siirry korvaavaan aineeseen tai toimintaan ja synnytä uutta riippuvuutta, tulisi taustalla vaikuttavat asiat selvittää, Niskanen huomauttaa.
Kaikkia riippuvuuksia yhdistävät yhteiset piirteet
Ongelmallinen ruokasuhde voi muistuttaa oireiltaan riippuvuutta tupakkaan, alkoholiin tai muihin päihteisiin. Niskanen listaa viisi tekijää, josta riippuvuuden voi tunnistaa.
- Voimakas fyysinen tarve ja kontrollikyvyn menetys. Ihmisellä on paljon motivaatiota syödä hallitusti ja normaalisti, mutta ei vain pysty. Aamun päätös ”uudesta elämästä” muuttuu iltaa kohden voimakkaaksi fyysiseksi tarpeeksi eli himoksi. Lopulta menetetään kontrolli ja juostaan tässä tapauksessa viinakaupan sijaan karkkikauppaan tai ahmitaan lasten karkit salaa. Jälkikäteen aina kaduttaa.
- Pakonomainen ajattelu. Syöminen ja ruoka tulee ajatuksiin silloinkin, kun sitä ei halua. Esimerkiksi juhliin lähtiessä miettii vain sitä, mitä on tarjolla ja mitä aikoo syödä.
- Elämä kaventuu ja riippuvuus saa hirvittävän suuren roolin elämässä. Riippuvuuteen liittyy se, että lopulta luovutaan muista iloa tuottavista asioista, kuten harrastuksista tai ihmissuhteista. Ihminen jää mieluummin kotiin tv:n äärelle syömään työpäivän jälkeen. Minäkuva kärsii ja ihminen eristäytyy entisestään.
- Toleranssi kasvaa. Ruokamäärät kasvavat ja kerralla voidaan syödä jo valtava määrä sokeria: suklaalevyjä, karkkipusseja ja sipsipusseja.
- Vieroitusoireet. Samalla tavalla kuin muissakin riippuvuuksissa: kun sokerin syömistä pyrkii lopettamaan, tulee päänsärkyä, kolotusta, morkkista ja ylipäänsä huonoa oloa.
Riippuvuuksista ja avun hakemisesta koetaan turhaan häpeää
Kristiina Niskasen kokemuksen mukaan avun hakemisessa on usein korkea kynnys, sillä riippuvuudet koetaan herkästi häpeäksi.
– Jos on jo hakenut apua tai päättänyt hakea apua, se on oikeasti puoli voittoa riippuvuudesta. Kaikki lähtee siitä, kun istuu toisen ihmisen kanssa ongelman äärelle. Riippuvuuksien kohdalla on tärkeää, että itselle tulee se ymmärrys, mistä on kyse. Miksi minä juon joka päivä alkoholia tai syön sokeria? Tämän jälkeen tärkeintä on tunnistaa ne kohdat, joissa riippuvuuskäyttäytymisen riskit ovat korkeat. Missä kohdin arjessa ovat ne hetket, kun kaipaan sokeria? Mitä pitää tehdä ja missä kohdin päivää, että en toimi niin? Kun on löytänyt uusia keinoja tunnistaa ja säädellä omia tunteita, tulee onnistumiskokemuksia ja on mahdollista riippuvuuden sijaan kokea mielihyvää onnistumisesta, Niskanen kuvailee.
Lähteenä psykoterapeutti Kristiina Niskanen Terveystalosta