Oma tarina -osuudessamme tarinansa kertoo nyt nelikymppinen Pauli, joka haluaa puhua vaietusta aiheesta: narsistisista naisista.

. . . . . . . . . . . .

Naispuolisista narsisteista ei paljonkaan puhuta. Arkkityyppi on aina se ”auervaara”, joka vie naisilta rahat ja sydämen. Totuus kuitenkin on, että myös naisissa on vakavasti persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä, jotka voivat tuhota varsinkin herkemmän miehen elämän. Fyysisesti heikompana osapuolena narsistinen nainen voi myös kohdata helposti väkivaltaa elämässään, koska miespuolinen kumppani voi ratkaista nöyryytetyksi tulemisen ja alistamisen elämässään turvautumalla voimaan. En nyt halua erikseen puhua mistään julkisuudesta tutusta parista, jossa mies oli aina se hakkaaja, mutta naisen osuus tragedioihin sivuutettiin lahjakkaasti.

Kyllä. Minäkin tuuppasin kerran. En kestänyt enää sitä järkyttävää paskaa pettämistä, jonka uhriksi jouduin. Kadun sitä tuuppaamista. Säikähdin itseäni, enhän ollut sellainen. Se oli minultakin hätähuuto. Olin aivan sekaisin tuosta naisesta – hän oli saanut minut sekaisin. Onneksi suhteemme päättyi tuohon tuuppaamiseen.

Kaikki lähti siitä, kun tutustuin eroni jälkeen kauniiseen vaaleatukkaiseen ja menestyvään naiseen. Hän oli lähes täydellinen pakkaus: mukava ja hauska ja ennen kaikkea hurmaavan kaunis. Mutta.

Kaikki eteni todella, todella nopeasti.

Hän halusi suurin piirtein vauvan, talon, timanttisormuksen, kaikki. Vähän niin kuin heti. Vaikka hän heitti noita asioita lennosta, hän todella tarkoitti sitä mitä sanoi. Muistan jo niitä ihan ensimmäisiä tapaamiskertoja, kun istuin sängyllä ja kuuntelin hänen suunnitelmiaan siitä, ettei alle karaatin sormus millään riittäisi hänelle. Olin äimänä.

Taloa hän vei katsomaan jo parin kuukauden päästä. Olisi pitänyt ostaa tilukset, joihin hän perustaa yrityksen. Minkä, kysyin. No, idea olisi tullut sitten, kun tilukset olisi hankittu. Ne olisivat inspiroineet häntä. En tajunnut silloin, että nainen oli suoranainen sekopää, jolle minä olisin vain maksaja.

Onneksi emme ehtineet hankkia mitään yhteistä. Onneksi näin kohtuullisen nopeasti, muutamien kuukausien ja hänelle ostettujen arvokkaiden lahjojen jälkeen, että nainen vain pelasi. Hän halusi hyötyä minusta, mutta pelehti koko ajan samalla muiden kanssa.

Kun kävimme ulkona, hän flirttaili puoliavoimesti. Kuka mies sellaista haluaa katsoa? Tekstiviestejä sateli sieltä ja täältä. Kerran Lapissa tyttöjen kanssa lomalla ollessaan hän oli antanut eräälle miehelle numeronsa (kuinkahan monelle olikaan antanut). Alkoi tekstiviestisuhde, jota hän perusteli vain sillä, että heillä voisi olla jotain yhteisiä bisneksiä.

Yöllisiä viestejä piippaili, kun näitä bisneksiä hoideltiin. Olin loukattu. Loukattu ja todella pihalla. En ollut koskaan tavannut tällaista naista.

Nainen jäi myös pettämisestä kiinni. Sain tietää, että hän oli yöpynyt erään miehen luona ravintolaillan jälkeen. Hän kiisti kaiken, mitään ei ainakaan ollut tapahtunut. Löysin myös kondomin hänen kotisänkynsä alta. Hän selitti sen olevan meidän, vaikka ei varmasti ollut. Too much information – nämä eivät enää kuuluneet normaaliin parisuhteeseen.

Järkeni alkoi lähteä. Luulin jo että kuvittelen, mutta jossain sisimmässäni tiesin, ettei ole niin. Minä en ollut mustasukkainen aiemmissa suhteissani, mutta tämä nainen teki minusta sellaisen. Minulla oli epämukava ja turvaton tunne. Miten tällaisen naisen kanssa voisi suunnitella tulevaa.

Nainen oli kaiken kaikkiaan outo. Hän saattoi pyytää minua, ja pyysikin usein, katsomaan häävideotaan. Hän oli ollut naimisissa, mutta mies oli jättänyt hänet pian. Miksiköhän? Hän kehui miten hienot häät olivat. Katso tuotakin koristetta. Minä katsoin. Ihmettelin miksi katsoin, mutta katsoin.

Lopulta tuli tuomion päivä. Eräänä syksyisenä iltana olimme hänen kotonaan, asioita oli selvitelty, hän oli vannonut ettei mitään olisi ollut eikä ole. Hän laittoi ruokaa, puhelimensa piippasi.

Minun oli PAKKO katsoa. Ja siellähän se oli. ”Bisneskumppani” kysyi, milloin kaunotar antaisi taas sylinsä puhua.

Raivostuin niin että marssin keittiöön, otin hänen kädestään pannun ja heitin jauhelihat roskikseen. Hän huusi minua hulluksi, tuuppasin hänet sivuun ja haukuin pataluhaksi: hulluksi narsistiksi huoraksi.

Hän sulkeutui mielenosoituksellisesti itku-ulisten vessaan. Olin kuulemma polttanut häneltä sormen. Äänestä päätellen olin leikannut häneltä pään. Vessasta hän soitti tälle bisneskumppanilleen, joka tulikin hakemaan hänet ulkoa vartin päästä. Minä jäin hänen asuntoonsa.

Olin juonut kaksi lasia viiniä. Odotin kaksi tuntia ja lähdin ajamaan kotiini.

En kuullut hänestä enää koskaan. Vein hänelle ostamani lahjat mukanani. Kiinalaisen käsintehdyn puusäleikön, joka maksoi pienen omaisuuden. Useita aitokristallisia lasiesineitä, joita hän oli kerännyt. Minä en halunnut niitä tälle naiselle jättää.

Tänään olen onnellisimmassa parisuhteessa kuin koskaan. Tajuan selkeästi, että hänen narsisminsa alkoi sairastuttaa minua. Hän sai minussa esiin piirteitä joita en tiennyt olevankaan. Hän sai minut epäilemään itseäni – että olenko kajahtanut.

Tässä suhteessa luottamuksemme on aina ollut itsestäänselvyys. Ohjeeni on: miehet, varokaa, on olemassa myös narsisteja naisia. He vievät mielenterveytenne, jos ette pidä varaanne.

ILMOITUS
Rehellinen suomalainen seuranhakusivusto – ei maksuyllätyksiä!