Merkittävä osa suomalaisista elää ilman parisuhdetta. Yksinelävien määrä on kasvanut viime vuosina. Erityisen paljon yksinasuvia on Pohjoismaissa, Suomi mukaan lukien. DI Anu Kinnunen tutki sosiaali- ja terveyspolitiikan väitöskirjassaan parisuhdenormatiivisuutta ja hyvinvointitekijöitä.

Yksinasumisen lisääntyminen johtuu monista tekijöistä, Kinnunen toteaa. Yhtenä osatekijänä on individualistisen kulttuurin nousu ja siihen liittyen halu ja tarve pitää oma arki omassa hallussa. Samaan aikaan perinteinen parisuhdenormatiivisuus näkyy kuitenkin parisuhteen arvostuksena, ja parisuhdetta pidetään usein yhä oikeana tapana elää aikuiselämää.

— Sinkkumiesten kertomuksissa esiintyi paljon parisuhdenormatiivista ajattelua. Etenkin niiden kohdalla, joilla ei vielä ollut kokemuksia parisuhteesta, välittyi myös pelkoa siitä, että tämä tärkeä kokemus jää heiltä kokonaan kokematta. Sinkkuuteen kytkeytyi miesten tarinoissa tuntemuksia ulkopuolisuudesta ja kelpaamattomuudesta. Osalla miehistä nämä tuntemukset olivat alkaneet jo nuoruusiällä, Kinnunen kertoo.

Kuulumisen politiikassa keskeisiä kysymyksiä ovat kuuluminen ja oikeutus, eli millä ehdoilla ja edellytyksillä yksilöt ovat oikeutettuja ryhmän täysivaltaiseen jäsenyyteen. Sinkkujen kohdalla täysivaltainen jäsenyys voisi tarkoittaa esimerkiksi yhteiskunnan tarjoamia hyvinvointipalveluita.

— Kyse ei ole ainoastaan tunteesta, että kuuluu johonkin ryhmään, ja omasta valinnasta, vaan myös poliittisista päätöksistä, joilla jatkuvasti rajataan kuulumisia ryhmiin. Jos sinkkuja ei tunnisteta tärkeänä ihmisryhmänä yhteiskunnassa, heidän on lähes mahdotonta päästä osalliseksi yhteiskunnallisesta hyvinvoinnista.

Kinnunen toteaa, että sinkkuuden teemat politisoituvat huonosti. Sinkkuudella on selvästi mediassa viihdearvoa ja sinkkujen ympärille rakennettujen tosi-tv-sarjojen raportointi yltää lehdistöön saakka tärkeämpien teemojen jäädessä samalla käsittelemättä.

Lehdistössä sinkkuutta määritetään yhä pitkälti parisuhteen puuttumisen kautta. Keskiössä on toive parisuhteesta, ja sinkkuus esitetään usein joko (yleensä naisten) kasvutarinana tai ylikorostetun seksuaalisena parinetsimisenä.

Tutkimus osoittaa, että miesten vastentahtoinen parisuhteettomuus on myös hyvinvointiriski. Kumppania toivovilla sinkkumiehillä on muita sinkkuja enemmän psyykkisiä oireita kuten painajaisia, ahdistuneisuutta ja ylirasittuneisuutta. Pitkällä aikavälillä parisuhteettomuus ennustaa miehillä lyhyempää elinikää.

— Sinkkunaiset ovat merkittävästi sinkkumiehiä onnellisempia, kertoo Kinnunen.

— Mikäli sinkkunainen kokee yksinäisyyttä, laskee onnellisuus kuitenkin rajusti. Sinkkumiehillä onnellisuutta lisäsi erityisesti hyvä terveys ja liikunnallisuus.