Syntyvyys laskee, vauvahaaveita lykätään: Miksi vauvan pitäisi syntyä valmiiseen elämään?

Syntyvyys laskee Suomessa seitsemättä vuotta. Ei hyvä.

Puolison puute ja taloudelliset syyt lykkäävät lapsenhankintaa. Työelämän vaatimukset, puutteellinen tasa-arvo niin työelämässä kuin kotona sekä nuorten aikuisten mielikuvat lapsiperhearjesta heikentävät myös ihmisten halua perheellistyä.

Väestöliiton uusi Perhebarometri on selvittänyt lastensaantiin vaikuttavia tekijöitä. Miksi vanhemmuutta lykätään -perhebarometria varten haastateltiin nuoria aikuisia heidän lastensaantitoiveistaan ja elämänsuunnitelmistaan. Lisäksi tarkasteltiin vanhemmuuden ajoitusta ja sen taloudellisia vaikutuksia.

Lapsi valmiiseen elämään

Sopivan kumppanin puute on este lapsen hankinnalle, mutta lapsettomuus lisääntyy myös puolison kanssa elävillä aikuisilla. Opiskeluvuodet, huoli asemasta työmarkkinoilla ja pidentyneen nuoruuden kulttuuri vaikuttavat perheellistymisen ajankohtaan. Suomalaiset saavat tällä hetkellä lapsensa myöhemmin kuin mitä pitävät ihanteellisena. Ero ihanteellisen iän ja toteutuneen iän välillä on erityisen suuri korkeasti koulutetuilla naisilla ja miehillä.

Lapsi halutaan nykyisin saada ”valmiiseen elämään”. Haastatellut nuoret korostivat sukupuolesta ja koulutustasosta riippumatta elämäntilanteen vakautta, omaa kypsyyttä ja toimivan parisuhteen merkitystä lastensaannin edellytyksinä.

Lapsia suunnitellaan aikaisintaan silloin, kun opinnot on hoidettu alta ja tehty muutama vuosi töitä. Usein myös sisarusten halutaan syntyvän tiheästi, jotta pikkulapsivaihe saataisiin nopeasti ”alta pois”.

-Näin ollen sekä työelämän että pienten lasten hoidon vaativimmat vuodet sijoittuvat samaan ja yhä lyhyempään ajanjaksoon. Vallitseva perhemalli on todellinen resepti ruuhkavuosille, toteaa Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen johtaja Anna Rotkirch, joka on myös yksi barometrin tekijöistä.

Kiivaimman työura- ja pikkulapsivaiheen pakkautuminen samoihin vuosiin johtaa siihen, että monien nuorten aikuisten mielikuvissa vanhemmuus näyttäytyy vaativana elämänvaiheena, jossa ei ole sijaa omalle ajalle tai omalle elämälle. Lapsettomilla nuorilla aikuisilla on hyvin vähän myönteisiä mielikuvia pienten lasten kanssa elämisestä, erityisesti jos omassa elämässä ei ole luontevaa yhteyttä lapsiin.

Tätä pelätään

Usein pelätään myös, että lapsen saaminen nuorena merkitsee paikalleen jämähtämistä ja alempaa elintasoa.

-Niin kutsutut ”muut mielenkiintoiset asiat” ovatkin nousseet yhä tärkeämmäksi syyksi lykätä lasten saantia. Nämä kilpailevat varsinkin alle 30-vuotiaiden naisten mielissä lastensaannin kanssa, Rotkirch sanoo.

Nuoret pohtivat, mihin ryhmään haluavat kuulua: ovatko osa matkustelevaa, elämästä nauttivaa, huolista vapaata lapsettomien nuorten aikuisten joukkoa vai kuuluvatko tuulipuvuissa suhisteleviin alennusjauhelihaa metsästäviin prismaperheisiin.

Myös keskeneräinen tasa-arvokehitys heijastuu nuorten mielikuviin vanhemmuudesta sekä lastenhankintaan. Barometrin rekisteriaineistoja koskevissa tarkasteluissa havaittiin, että vanhemmaksi tulemisen ajoitus vaikuttaa miehen ja naisen tulokertymään hyvin eri lailla. Isien kannattaa tulojen kannalta saada ensimmäinen lapsi noin 30-vuotiaana, kun naisten kohdalla äidiksi tulemista kannattaa lykätä paljon pidempään.

-Se, miten eri tavoin vanhemmuuden ajoitus vaikuttaa miesten ja naisten tulokertymiin, on yhteiskunnallinen kysymys, johon voidaan vaikuttaa poliittisilla päätöksillä. Tällä hetkellä naiset kantavat miehiä selvästi suuremman riskin perheellistymisen vaikutuksista omaan elintasoon ja työuraan. Perheellistymistä helpottavassa perhepolitiikassa keskeistä olisi madaltaa rajoja perhevapaiden ja muun elämän, kuten työelämän tai opiskelun välillä, toteaa toinen Perhebarometrin kirjoittaja, Väestöliiton tutkija Venla Berg.

Tasa-arvo ei toteudu kotonakaan

Tasa-arvo ei toteudu myöskään kotona ja parisuhteessa. Työ-elämän ja perheen vaatimusten yhteensovittaminen mielletään yhä ensisijaisesti naisten haasteeksi. Erityisesti korkeammin koulutetut naiset kokivat vaikeaksi sovittaa äitiyttä ja työelämän tuomia vaatimuksia. Miesten puheissa hoivavastuu tarkoitti usein lyhyitä isyysvapaita sekä tarvetta tehdä tavallisen pituisia, ei ylipitkiä työpäiviä. Haastatellut nuoret naiset ajattelivat lapsen mullistavan heidän oman elämänsä ja ajankäyttönsä, kun miehet puhuivat lähinnä puolisonsa ”tukemisesta”. Sekä naiset että miehet olettivat juuri naisen opiskelun tai uran kärsivän lapsista.

-Satavuotias Suomi tarvitsee esimerkkejä iloisesta ja onnellisesta vanhemmuudesta ja perhe-elämästä. Keskeistä olisi tarjota perheellistymistä pohtiville oivallus siitä, että jokaisen tie vanhemmuuteen on yksilöllinen ja omannäköinen ja perheiden moninaisuus on rikkaus, korostavat Rotkirch ja Berg.