Elettiin elokuun loppupuolta vuonna 2012, kun kuopiolainen kauppaopiston opettaja Tarja Holopainen oli tulossa töistä polkupyörällä.

Tuona iltapäivänä kesken vauhdikkaan matkan etupyörä osui kadussa olleeseen kuoppaan. Holopainen sinkoutui satulasta ja päättyi asfaltille. Siitä matka jatkui kodin sijaan teho-osastolle ambulanssilla. Hänellä ei ollut kohtalokkaana päivänä pyöräilykypärää.

Muisti meni

Muistista on pyyhkiytynyt lähes kokonaan muutama viikko ennen ja jälkeen onnettomuuden. Sairaalassa diagnosoitiin tapaturmainen aivovamma.

-Minulla oli kypärättömyyteen mielestäni tukku hyviä syitä, Tarja kertoo:

-Matka oli lyhyt, koskaan ei ollut mitään tapahtunut ja kypärä oli ruma, epänaisellinen ja kampauskin sellaisen käyttämisestä kärsisi.

Tarja joutui sairauslomalle. Ansiotyöstään suuresti nauttinut nainen ei kuitenkaan malttanut odottaa, että pääsisi takaisin töihin. Aivovamman jälkitila aiheutti kuitenkin erinäisiä oireita, ja ne estivät paluun työpaikalle. Lopulta vasta viidenkympin tienoilla ollut nainen joutui jäämään sairauseläkkeelle.

Rankinta oli hyväksyä

Tarja koki rankkoja psykososiaalisia tuntemuksia:

-Minulta kului puolitoista vuotta, että edes kykenin sanomaan, että minulla on aivovamma. Vielä kauemmin kului, että saatoin sanoa ääneen sen kauhean e-sanan – eläkeläinen.

Rankinta oli hyväksyä, ettei vanhaan ammattiin ollut paluuta, eikä uudelleenkoulutuskaan ollut mahdollista.

Toimeliaana ja aikaansaavana tunnetun naisen aloitekyky on kärsinyt, eikä hän enää suoriudu askareista samaan malliin kuin ennen aivovammaa.

-Aiemmin erittäin aktiivista elämää viettäneenä minulle oli raskasta hyväksyä, että voin tehdä päivässä vain asian tai pari. Voin käydä kahvilla ystävän kanssa, mutta samana päivänä en muuta jaksa, Holopainen kertoo.

Tarja kuvailee, että erityisesti ensimmäinen vuosi vammautumisen jälkeen oli sanoinkuvaamattoman kamala. Nyt ilo on kuitenkin voittanut, vaikka jokapäiväistä elämää vaikeuttavat oireet ovat jääneet. Elämää rikastuttavat tuore rakkaus, ystävät ja vertaistuki, jota hän saa Itä-Suomen aivovammayhdistyksen toiminnasta.

-Haluan muistuttaa, että kypärä kannattaa pukea päähän, vaikka matka olisi lyhyt ja reitti tuttu. Meillä ei ole kuin yksi pää. Ajelethan sinäkin fiksusti fillarilla! hän korostaa.

Vain 40 prosentilla kypärä!

Vain noin 40 prosenttia, siis alle puolet, käyttää pyöräilykypärää. Tunnollisimpia kypäränkäyttäjiä ovat alle kouluikäiset ja työmatkapyöräilijät. Kaupunkilainen pukee kypärän päähänsä maaseudulla asuvaa yleisemmin. Kaikkein harvimmin päänsä suojaa teini-ikäinen polkija.

Onnettomuuksien tutkintalautakunnan mukaan vuosina 2005–2012 kuoli 189 pyöräilijää. Menehtyneistä 152 ei käyttänyt kypärää lainkaan. Pyöräilyonnettomuuksissa kuoli vain 30 sellaista polkijaa, jolla kypärä oli asianmukaisesti kiinnitettynä.

Tänään 13.5. vietetään tapaturmapäivää