Suomessa on arviolta noin 10 000 tyttöä ja naista, jotka ovat kokeneet sukuelinten silpomisen (FGM). Terveydenhoitajat ovat keskeisessä roolissa silpomiseen puuttumisessa, mutta aiheen puheeksiotto koetaan vaikeaksi.

Tuoreessa tutkimuksessa tarkasteltiin terveydenhoitajien kokemuksia silpomiseen liittyvistä tilanteista.

Tavoitteena oli selvittää, mitkä tekijät edistävät tai hidastavat silpomisen puheeksiottoa ja hoitoon ohjausta. Menetelminä hyödynnettiin muun muassa haastatteluja ja havainnointia.

Vaikea ottaa puheeksi


Silpomisen puheeksiottoon ja hoitoon ohjaukseen liittyy monia haasteita. Yhteisen kielen puute ja tulkin käyttö hankaloittaa aiheesta keskustelua. Asiakkaat ovat usein haluttomia puhumaan aiheesta, erityisesti perheenjäsenten läsnä ollessa.

Puheeksiottoon liittyy myös pelkoa asiakkaan loukkaamisesta tai hänelle vaikean aiheen aiheuttamasta stressistä ja ahdistuksesta.

Silpomisen puheeksiotto koetaan luontevimmaksi äitiysneuvolan ensikäynnillä, mutta jatkotoimista ja mahdollisesta hoidontarpeesta keskusteleminen on vaikeampaa.

Terveydenhoitajat eivät aina tunne toimintaohjeita tai tiedä, millaista apua on tarjolla. Työyhteisöissä kaivataan vastuuhenkilöä, joka on perehtynyt aiheeseen tai laajemmin maahanmuuttaneiden asiakkaiden tarpeisiin.

-Terveydenhoitajat pelkäävät, etteivät he osaa vastata asiakkaiden kysymyksiin ja tärkeät asiat jäävät käsittelemättä. Myös alueelliset erot palvelujen saatavuudessa ja resursseissa sekä tiedon kirjaamiseen ja tiedonsiirtoon liittyvät haasteet hankaloittavat hoidon tarpeen arviointia ja hoitoon ohjausta, sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Vuokko Härmä.

Silpomisen puheeksiottoa voidaan THL:n mukaan tukea monilla konkreettisilla keinoilla. Asian käsittelylle on tärkeää varata riittävästi aikaa vastaanotolla. Valmiit kysymyslistat ja lauseet helpottavat puheeksiottoa. Aihetta voidaan lähestyä myös kulttuurin kautta ja kehystää keskustelu etukäteen sensitiiviseksi, jolloin asiakas osaa varautua kysymyksiin. Myös kuvien käyttäminen voi helpottaa keskustelua.

-Tarvitaan lisää koulutusta ja selkeitä ohjeita, jotta terveydenhuollon ammattilaiset voivat tukea asiakkaitaan entistä paremmin myös silpomisaiheen kohdalla. Luottamuksen rakentaminen, pitkät hoitosuhteet ja toimiva monialainen yhteistyö ovat keskeisiä tekijöitä silpomiseen puuttumisessa, sanoo THL:n erityisasiantuntija Mimmi Koukkula.

Silpominen on laitonta


Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen tarkoittaa ilman lääketieteellistä syytä tehtäviä toimenpiteitä, joissa ulkoisia sukuelimiä poistetaan tai vahingoitetaan. Silpominen voi aiheuttaa fyysisiä ja psyykkisiä terveyshaittoja, kuten kipua, verenvuotoa, tulehduksia, virtsaamisvaikeuksia, yhdyntäkipuja ja psyykkisiä traumoja.

Silpominen ja sen valmistelu ovat Suomessa rangaistavia tekoja. Suomessa on kansallinen toimintaohjelma silpomisen estämiseksi, johon kuuluu terveydenhuollon ammattilaisten koulutus ja tiedonvälitys.

Silpomisen vastaista päivää vietettiin 6. helmikuuta.