Erilaisiin vaihtoehtoisiin hoitoihin liittyy monia ennakkoluuloja ja uskomuksia, jotka estävät avointa keskustelua ja asiakaslähtöisyyden toteutumista terveydenhuollossa. Nyt aiheesta on julkaistu tutkimustuloksiin perustuva kirja.

Terveydenhuoltojärjestelmämme elää vahvaa murrosta. Hoitamisen tehokkuudesta ja tieteellisestä näytöstä puhutaan julkisuudessa enemmän kuin koskaan. Modernin biolääketieteen saavutukset ovat huikeita, mutta kroonisten kansansairauksien ehkäisyssä ja niiden oireiden lievittämisessä sen keinovalikoima on kuitenkin rajallinen. Kroonisia sairauksia potevien on tuoreissa kansainvälisissä tutkimuksissa todettu saaneen apua terveydenhuollon ulkopuolisista, niin kutsutusti täydentävistä ja vaihtoehtoisista hoitomuodoista.

Tätä nykyä EU:n alueella arvioidaan olevan jo jopa sata miljoonaa täydentävien hoitojen käyttäjää. Yleisimmät hoitomuodot ovat yrttilääkintä, homeopatia, kiropraktiikka, akupunktio ja refleksologia. Suomessa täydentävien kehomielihoitojen käyttäjiä on kolmannes, ja luontaislääkkeet ja yrttivalmisteet mukaan lukien käyttäjiä on jo  puolet väestöstä. Näihin hoitoihin liittyy monia ennakkoluuloja ja uskomuksia, jotka estävät avointa keskustelua ja asiakaslähtöisyyden toteutumista terveydenhuollossa.

Dosentti, yhteiskuntatieteiden tohtori Pauliina Aarva murtaa nyt ennakkoluuloja kertomalla tutkimustuloksia täydentävien hoitojen vaikutuksista ja käytön yleisyydestä tietokirjassa Parantavat energiat – myyttistä ja tutkittua tietoa täydentävistä hoidoista. 430-sivuinen opus on hiljattain ilmestynyt.

Kirjoittaja on haastatellut suomalaisia hoitojen käyttäjiä ja täydentäviksi hoitajiksi siirtyneitä terveydenhuollon ammattilaisia. Kirjan tavoitteeksi kerrotaan ymmärryksen lisääminen järjestelmässä vaietuista hoitomuodoista. Se haluaa etsiä vastauksia muiden muassa kysymyksiin, mitä terveysalan ammattilaisen tulisi tietää täydentävistä ja vaihtoehtoisista hoidoista, miten hoitomuotoja  on tutkittu ja miksi potilaat eivät kerro lääkärille käyttämistään hoidoista.

Pauliina Aarva on Tampereen yliopiston terveyden edistämisen dosentti ja hänellä on vuosien kokemus ehkäisevän terveydenhuollon tutkimus- ja kehittämishankkeista Suomessa ja ulkomailla. Nykyisin hän toimii vapaana tutkijana ja tietokirjailijana.