Toimittaja laihtui puolet painostaan: Ei mikään ihmedieetti

0

Rovaniemeläistoimittaja Sven Pahajoki pudotti kamalan määrän kiloja. Miten hän sen teki. Annetaanpa Svenkan kertoa.

Puntari on näyttänyt allani joskus hirveitä lukemia, 133 kg. Voi niitä kylläisiä päiviä.

Muutaman vuoden liikunnan lisäämisellä pääsin 117 kg painoon. Lääkärintarkastuksessa ilmeni, että sokeriarvoni olivat lähes 20 ja minulle määrättiin insuliinihoito. Piikitin 100 yksikköä päivässä, pysyin hengissä insuliinin varassa. Lääkäri neuvoi minua pudottamaan painoa ja lisäämään liikuntaa. Siltä istumalta kerroin lääkärille, että vuoden kuluttua olen 50 kg kevyempi. No, nauruksi se meni.

Seuraavana päivänä kävelin ison mahani kanssa niin pitkän lenkin kuin jaksoin ja samalla tavalla tein siitä eteenpäin joka päivä. Muutaman kuukauden kuluttua pystyin jo hölkkäämään. Päivittäiset lenkit pitenivät, kolmella eri juoksulla kertyi 20 km ja jopa lähes 30 km. Noin 8 kuukauden kuluttua paino oli tippunut noin 80 kiloon. Alkoivat vaikeudet.

Heräsin jatkuvasti aamuyöstä, kun sokeriarvot olivat tippuneet alle kahden. Piti juoda sokerimehua, että pysyin tajuissani. Aloin vähentää insuliinia. Vähensin ja vähensin kunnes en pistänyt lainkaan. Noin vuoden kuluttua olin saanut painoni putoamaan 68 kiloon.

Ainoa hankaluuteni oli aluksi, että sellaiset ihmiset, jotka eivät olleet nähneet minua sen vuoden aikana, eivät tunteneet minua.

Tästä on nyt aikaa noin kahdeksan vuotta, painoni on edelleen 68 kiloa. Minulla ei ole minkäänlaisia vaivoja,

Pitkä taipale ylipainoisena ei vaikuttanut onneksi polviini  eikä muutenkaan terveyteeni.

Kuluta enemmän kuin syöt  Se on ohjeeni, yksinkertainen. Samalla kun aloitin kovan kuntokuurin, muutin myös ruokailutapoja. Aamulla kahvia tai teetä ja pari voileipää. Päivällä kevyt lounas ja iltapäivällä normaali ruokailu. Tämän jälkeen illalla en enää syönyt mitään. Jos tuli ”pakko” syödä jotakin, niin yksi hedelmä helpotti.

Lopetin ruoasta ajattelemisen, en ajattele sitä vieläkään elämäni ”tärkeimpänä” asiana. En ahda enää koskaan itseäni täyteen, vaikka ruoka olisi kuinka hyvää, nautin silti sen mausta. Syön kaikkea: rasvaista savustettua sian kylkeä, grillimakkaroita, kaikkea, mutta en yhtä paljon kuin ennen. Minulla on hyvä olo ja ylilihavuus on taakse jäänyttä elämää.

Jaa

Kommentoi