Vaikka jo joka neljäs yli 30-vuotias suomalainen elää lihavuuden kanssa, vain harva hakeutuu hoitoon sen vuoksi. Yhdeksän kymmenestä lihavuuden tai ylipainon kanssa elävästä haluaisi keskustella hoidosta vastaanotolla, mutta liki puolet kokee keskustelun epäonnistuneen. Lihavuuden hoitoon kaivataan ennen kaikkea konkreettisia toimenpiteitä ja empatiaa, paljastaa juuri julkaistu tutkimus.

Miksi maksaa joululahjoista kallein hinta – osta kaikista halvimmalla, kurkista siis tänne!

Taloustutkimuksen ja Novo Nordiskin toteuttamassa Potilaiden oma kokemus lihavuudesta ja sen hoitamisesta -tutkimuksessa lihavuuden tai ylipainon kanssa eläviltä suomalaisilta kysyttiin, kuinka lihavuus ja ylipaino koetaan, kuinka niihin liittyviä riskejä tunnetaan ja millaisia tunteita niihin liitetään. Lisäksi vastaajilta kysyttiin taustoista ja ylipainoon tai lihavuuteen liittyvään hoitoon hakeutumisesta.

Vastaajista yhdeksän kymmenestä (89 %) kertoi, että haluaisi käydä keskustelua lihavuuden tai ylipainon hoidosta lääkärin tai hoitajan kanssa. Puolet toivoi aloitetta ammattilaiselta, kun taas 39 prosenttia haluaisi aloittaa keskustelun itse. Tutkimus osoittaa, että keskustelu ei kuitenkaan aina suju: liki puolet (44 %) vastaajista kertoi, että vastaanotolla käydyt keskustelut ylipainosta eivät ole onnistuneet toivotusti.

Mitä lääkäreiltä ja hoitajilta sitten toivottaisiin? Tutkimuksen mukaan lihavuuteen liittyvät terveysriskit ja yhteys esimerkiksi tyypin 2 diabetekseen, tuki- ja nivelsairauksiin sekä verenpainetautiin tunnetaan hyvin.

Lihavuuden ja ylipainon kanssa elävät toivovatkin hoidolta ennen kaikkea konkreettisia tavoitteita ja toimenpiteitä sekä kannustusta ja empatiaa. Ammattilaisten toivotaan ymmärtävän lihavuuden laajaa kokonaisuutta ja sen taustalla olevia moninaisia syitä ja tunnepuolta. Hoitoa haetaan ennen kaikkea oman toimintakyvyn säilyttämiseksi ja elämänlaadun parantamiseksi.

”Tutkimus osoittaa, että lihavuuden aiheuttamat terveysriskit tunnetaan hyvin, mutta ne eivät usein yksinään johda muutokseen, vaan keskustelussa lääkärin ja hoitajan kanssa tarvitaan muutakin. Huomiota pitäisi kiinnittää keskustelun avaukseen: mitä ammattilaisen tulisi ymmärtää tilanteesta ja kuinka siitä voitaisiin keskustella potilaan omilla ehdoilla?” sanoo Novo Nordiskin lääketieteellinen johtaja Tero Saukkonen.

”Lihavuus on monelle jatkuva, elämänmittainen haaste. Useimmat vastaajat kokivat lihavuuteen liittyvät terveysriskit ja heikentyneen jaksamisen häiritsevänä. Kuitenkin valtaosa lihavista jää tällä hetkellä ilman hoitoa”, Saukkonen summaa.

Potilaiden oma kokemus lihavuudesta ja sen hoitamisesta -kyselytutkimus toteutettiin verkkomuotoisena Taloustutkimuksen laajassa kuluttajapaneelissa. Aineisto kerättiin marraskuussa 2020, ja kyselyyn osallistui 506 ylipainoista tai lihavaa henkilöä. Tulokset julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa.

Avoimempaa puhetta lihavuudesta

Viimeaikainen tutkimus osoittaa, että lihavuudessa kyse on vahvasti myös yksilöllisistä biologisista eroista, sillä esimerkiksi nälkä- ja kylläisyyshormoneilla on suuri vaikutus painonhallintaan. Saukkonen korostaa, että lihavuutta ei tulisi mieltää itse aiheutetuksi ongelmaksi vaan keskeinen askel sen hoidossa on tunnistaa se krooniseksi, vakavaksi sairaudeksi.

WHO on määritellyt lihavuuden sairaudeksi jo vuonna 1948, ja keväällä 2020 päivitetyissä Käypä hoito -suosituksissa todetaan, että lihavuus on pitkäaikaissairaus, jossa rasvakudoksen määrä on energiansaannin ja -kulutuksen epäsuhdan vuoksi lisääntynyt liiallisesti. Käytännön tasolla lihavuudesta puhutaan Suomessa kuitenkin usein edelleen vain yksilön elämäntapavalintana, eikä perusterveydenhuollossakaan ole vielä riittävän systemaattista lähestymistä sen hoitoon.

”Kun tunnistetaan, ettei lihavuudessa ole kyse ainoastaan yksilön valinnoista vaan sairaudesta, jonka yleistymisestä koko yhteiskunnalla on vastuu, saadaan enemmän työkaluja sen hoitoon. Lihavuus on aina monen tekijän tulos, ja syyllistämisestä pitäisi siirtyä ratkaisujen etsimiseen. Jos ihminen itse kokee, että lihavuus heikentää terveyttä ja elämänlaatua, sen hoitoon pitäisi saada asiantuntevaa tukea”, Saukkonen sanoo.

Miksi maksaa joululahjoista kallein hinta – osta kaikista halvimmalla, kurkista siis tänne!

Lihavuuden syyt ovat moninaiset, ja siksi myös sen hoidon tulisi olla monimuotoista ja moniammatillista. Lähtökohtana on aina elintapahoito, jota muut hoitomuodot voivat täydentää. Terveydenhuollon ammattilaisen kanssa voidaan rakentaa yksilöllinen hoitosuunnitelma, johon voi sisältyä elintapa- ja ravitsemusohjauksen lisäksi myös ruokahalun alentamiseen perustuvaa lääkehoitoa sekä tietyissä tapauksissa kirurgista hoitoa.

Lihavuus on yksi suurimmista kansanterveydellisistä ongelmista sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti. Vuonna 2017 kolmekymmentä vuotta täyttäneistä suomalaisista lähes kolme neljäsosaa miehistä ja kaksi kolmasosaa naisista oli ylipainoisia ja noin joka neljäs lihava. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen arvion mukaan lihavuus ja siihen liittyvät liitännäissairaudet aiheuttavat 1,4–7,0 prosenttia Suomen terveydenhuollon kustannuksista.