Lihavuuden riskitekijät ja impulsiivinen syöminen ovat yhteydessä aivojen mielihyväjärjestelmän toiminnan muutoksiin, selviää tutkijalääkäri Tatu Kantosen väitöstutkimuksesta.

Tatu Kantonen osoitti väitöstutkimuksessaan, että lihavuuden riskitekijät, kuten vanhempien lihavuus, ovat yhteydessä jälkeläisen muuttuneeseen aivojen mielihyväverkkojen toimintaan.

Toisessa väitöskirjan osatyössä selvisi, että nämä muutokset ovat yhteydessä ulkoisten yllykkeiden, kuten herkullisen ruoan näkemisen, laukaisemaan syömiseen.

Aivot ovat tärkein ruokahalua ja kylläisyyttä säätelevä elin. Syöminen vapauttaa aivoissa mielihyvän välittäjäaineina toimivia opioideja.

– Sisäsyntyisten opioidien sitoutumispaikkojen määrä vaihtelee huomattavasti terveidenkin ihmisten välillä. Tämä voi selittää, miksi osa ihmisistä on alttiimpia syömään enemmän esimerkiksi buffetissa tai ostamaan kassajonossa mukaan suklaapatukan, Kantonen summaa.

Syömistottumusten lisäksi säännöllinen liikunta on tärkeää normaalin painon ylläpitämisessä. Myös liikunta tuo mielihyvää ja vapauttaa aivojen opioideja. Kantosen väitöstutkimuksessa havaittiin, että aivojen parempi kyky vapauttaa sisäsyntyisiä opioideja oli yhteydessä parempaan fyysiseen kuntoon.

– Opioidien lisäksi myös muut välittäjäaineet, kuten sisäsyntyiset kannabinoidit ja insuliini, olivat yhteydessä kohonneeseen lihomisen riskiin. Väitöskirjan ja jatkotutkimusten tulosten perusteella saattaa olla mahdollista kehittää uusia keinoja lihavuuden ehkäisyyn, Kantonen sanoo.

Lihavuus ja sen mukanaan tuomat liitännäissairaudet ovat maailmanlaajuisia terveysongelmia. Lihavuus yleistyy, koska lihavuuden ehkäisyyn tai hoitoon ei ole vielä pystytty kehittämään riittävän tehokkaita lääkkeitä.

Lihavuuden riskitekijöitä ja liikunnan vaikutuksia selvittäviin osatutkimuksiin rekrytoitiin nuoria miehiä, joita tutkittiin aivojen PET-kuvantamisella. Mielihyväverkkojen toiminnan vaihtelua ja syömiskäyttäytymistä analysoitiin tutkimuksessa hyödyntämällä Turun PET-keskuksen AIVO-tietokantaa.

Tutkimusta rahoitti Suomen Akatemia. Kantonen sai väitöstutkimukseen myös henkilökohtaista tukea Suomen Kulttuurirahaston Varsinais-Suomen rahastolta, Emil Aaltosen Säätiöltä, Jenny ja Antti Wihurin rahastolta sekä Turun yliopiston yhdistetyltä tutkimusapurahastolta.