Helmi kertoo oivalluksestaan, joka syntyi matkalla. Positiivinen ajattelumalli tuli kuin varkain osaksi elämää.
—
Olen Helmi, 39-vuotias kotoa käsin työskentelevä ihminen, ja haluan jakaa teille kokemukseni siitä, kuinka yksi matka voi muuttaa elämää. Välillä sitä ajautuu ajattelemaan, että arki on täynnä ongelmia ja haasteita, jotka tuntuvat ylitsepääsemättömiltä. Minulle kävi juuri näin ennen kuin lähdin viikon mittaiselle kuntoutumisjaksolle – se oli matka, joka avasi silmäni positiiviselle ajattelulle ja sai minut arvostamaan arkea eri tavalla.
Kuten monilla muillakin kotona viihtyvillä, minulla on ollut tapana jäädä liikaa kiinni omiin ajatuksiini. Huomasin, kuinka pienet asiat alkoivat paisua mielessäni suuriksi ongelmiksi, ja miten arjen pyörityksessä kadotin joskus sen, mikä oli oikeasti tärkeää.
Viikko poissa kotoa kuntoutuksessa ei aluksi tuntunut houkuttelevalta ajatukselta, mutta nyt voin sanoa, että sehän oli yksi elämäni parhaimpia juttuja.
Kuntoutusjakson aikana voin kertoa kokeneeni monia tunteita. Tällainen kotihiiri kun olen, niin yksi niistä oli koti-ikävä. En ollut aiemmin osannut arvostaa kotiani ja kotielämää ihan samalla tavalla kuin tuon viikon aikana. Kotona oleminen tuntui jotenkin itsestäänselvyydeltä, mutta kun olin poissa, ymmärsin, miten tärkeä ja turvallinen paikka koti minulle on. Tuntui kuin kaikki arjen huolet ja murheet olisivat kutistuneet, kun tajusin, kuinka onnekas olen saadessani palata kotiin, jossa minulla on kaikki hyvin.
Matkan aikana ikävöin lapsiani ja huomasin, miten suuri voimavara he ovat elämässäni. Vaikka onkin välillä raskasta. Heidän kanssaan vietetty aika on korvaamatonta, ja se muistutti minua siitä, miten tärkeää on keskittyä positiivisiin asioihin elämässä. Pitää yrittää rennommin, eikä tavoitella mitään täydellistä. Mitä siitä jos joskus villakoira juoksee nurkassa, kun saatiin pelata lasten kanssa vaikka lautapeliä. Myös kotieläimet, jotka aiemmin olivat olleet arjen taustalla, alkoivat näyttäytyä minulle yhä tärkeämpinä seuralaisina.
Käväisimme myös parin kuntoutujan kanssa baarissa. Nuorempana viihdyin hyvin ravintolaelämässä ystävieni kanssa, ja olin jopa miettinyt että jospa lähtisi taas joskus viihteelle, mutta nyt, kun kävin siellä jälleen, huomasin, ettei se mekkala enää napannut lainkaan. Sen sijaan haluan olla rauhassa, nauttia hiljaisuudesta ja siitä turvallisuuden tunteesta, jonka kotini tarjoaa.
Positiivinen ajattelu on voimavara, jota jokaisen meistä kannattaa yrittää harjoitella ja vaalia. Se ei tarkoita ongelmien kieltämistä tai niiden pakenemista, vaan pikemminkin sitä, että opitaan näkemään hyvä elämämme pienissä hetkissä ja arvostamaan sitä, mitä meillä jo on. Kun suuntaamme ajatuksemme positiivisiin asioihin, huomaamme, että moni ongelma ei olekaan niin suuri kuin miltä se aluksi vaikutti. Tällainen ajattelutapa auttaa meitä myös löytämään ratkaisuja haastaviin tilanteisiin ja tekee elämästä kevyempää ja mielekkäämpää. Tämän tajusin kuin salaman iskusta.
Matkani opetti minulle myös sen vanhan viisauden, että joskus on lähdettävä kauas nähdäkseen, kuinka ihanaa on kotona. Opin, että positiivinen ajattelu ei ole vain asenne, vaan tapa elää elämää täysillä ja arvostaen jokaista hetkeä. Tämä tavallinen kuntoutusviikko poissa kotoa oli kokemus, joka muutti minua ja auttoi ymmärtämään, että minulla on kaikki hyvin. Ja kun näin ajattelee, elämä hymyilee takaisin.
Helmi
Kerro meille Oma tarinasi! Se voi liittyä mihin tahansa terveys-, mielenterveys-, perhe- tai suhde-elämäteemaan. Lähetä tarinasi osoitteella toimitus at terveydenasialla.com. Otamme sinuun aina yhteyttä ennen tarinasi julkaisua.