Verkko pursuilee terveyteen liittyvää tietoa. Sitä on niin suunnattoman paljon, että jokaisella on joskus vaikeuksia erottaa luotettava tieto epäluotettavasta. Tämä artikkeli tarjoaa apuvälineitä väärän tiedon tunnistamiseen verkossa.
Jokainen meistä on joskus ainakin hetken verran uskonut valeuutiseen, väärennettyyn kuvaan tai muuhun harhaanjohtavaan tietoon. Tämä johtuu ihmisen mielestä.
Me kaikki uskomme herkästi sellaiseen tietoon, joka vahvistaa omaa käsitystämme maailmasta. Hyljeksimme sellaista tietoa, joka sotii omia käsityksiämme vastaan.
Tätä on vaikea huomata itsessään, mutta jos sen tiedostaa, on jo pitkällä väärän tiedon torjunnassa. Ennen kuin jaat jotakin eteenpäin sosiaalisessa mediassa, pysähdy hetkeksi miettimään. Uskotko tähän lopulta vain siksi, että haluat uskoa tähän? Onko tämä oikeasti totta?
Valeuutisilla ja muulla harhaanjohtavalla materiaalilla pyritään usein vetoamaan juuri tunteisiin. Jos olet aikeissa jakaa jotakin tietoa eteenpäin suuren tunnekuohun vallassa, pysähdy taas hetkeksi. Laske vaikka kymmeneen ennen kuin jaat mitään eteenpäin sosiaalisessa mediassa.
Kuka hyötyy väärien tietojen levittämisestä?
Sairaudet ja tarttuvat taudit aiheuttavat ihmisissä ymmärrettävästi huolta. Juuri tähän huoleen ja pelkoon väärän tiedon levittäjät tarttuvat. Jotkut ovat kaupallisen hyödyn perässä: he yrittävät myydä hoitoja ja parannuskeinoja, joilla ei ole lääketieteellistä pohjaa.
Toiset levittävät harhaanjohtavaa terveystietoa muista syistä. Se voi liittyä heidän omiin vilpittömiin uskomuksiinsa, eivätkä he useinkaan ajattele levittävänsä valheita. Toisinaan taas väärää tietoa levitetään poliittisista tai aatteellisista syistä. Esimerkiksi koronavirukseen liittyviä vääriksi todistettuja terveysväittämiä on yhdistetty poliittisiin tarkoitusperiin.
On usein vaikeaa, joskus jopa mahdotonta, selvittää, kuka on laittanut valheet tai huhut liikkeelle. Harhaanjohtavan tiedon taustalla voi olla esimerkiksi jokin valtio, yritys, järjestö, poliittinen puolue tai ryhmä. Useimmiten väärää tietoa levittävät kuitenkin yksittäiset henkilöt.
Sisältö on silti usein peräisin muualta kuin Suomesta. Samat huhut, valeuutiset ja salaliittoteoriat kiertävät maailmaa, ja niitä vain muokataan hiukan omaan kulttuuriin sopiviksi.
Siksi kannattaa miettiä, kuka hyötyy väärän tiedon levittämisestä. Onko taustalla jonkun poliittinen, aatteellinen tai kaupallinen etu?
Millaista on luotettava tieto?
Mihin sitten voi luottaa? Esimerkiksi uutisia lukiessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, onko niissä kerrottu selvästi, mistä tiedot ovat peräisin.
Mieti, kuka uutisessa puhuu ja millä asiantuntemuksella:
- Onko kyseessä pitkään aihepiirin parissa työskennellyt tutkija tai asiantuntija vai maallikko? Esimerkiksi se, että henkilö on lääkäri tai professori, ei tarkoita että hän olisi juuri tämän alan asiantuntija.
- Viitataanko uutisessa tiedon lähteisiin, esimerkiksi tutkimuksiin, tilastoihin, haastatteluihin tai muuhun aineistoon?
- Ovatko tiedon lähteet sellaisia, joista saa todellista tietoa juuri tästä asiasta? Liittyvätkö todisteet käsiteltävään asiaan? Varo yksittäisen ihmisen tarinaa, jota esitetään todisteena laajemmasta ilmiöstä.
- Onko lähteitä tulkittu ja siteerattu oikein?
Esimerkiksi hakukoneiden, kuten Googlen, avulla voi yrittää selvittää, mikä on alan asiantuntijoiden enemmistön käsitys jostakin terveyskysymyksestä. Tämä on yleensä hyvä luotettavuuden merkki.
On tavallista, että verkossa levitetään myös sellaista terveyteen liittyvää tietoa, josta ei vielä ole tieteellistä tutkimusta. Kyseessä voi olla esimerkiksi jokin uusi mullistava parannuskeino vanhaan sairauteen, tai uusi ihmeitä tekevä ruokavalio. Silloin hakukoneista ei ole hyötyä, koska asiaa ei ole vielä tutkittu.
Tämä on hyvä varoitusmerkki: jos asiasta ei ole tutkittua tietoa, siihen on syytä suhtautua varovaisesti.
Millaista on tieteellinen tieto?
Väärän tiedon levittäjille on tavallista luoda vastakkainasettelua lääketieteen ja vaihtoehtoisen terveystiedon välille. He sanovat, että “tätä eivät lääkärit sinulle kerro” tai “virallinen lääketiede pimittää sinulta tämän”.
Pidä tällaisia väitteitä markkinointikikkana ja mieti jälleen, kuka väitteestä hyötyy. Myykö joku taho esimerkiksi aiheeseen liittyviä tuotteita ja palveluita? Mitä terveysviranomaiset hyötyisivät siitä, että he salaisivat tietoja?
Millaista sitten on tieteellinen tieto? Tieteellisen tutkimuksen tekijät kertovat suoraan, miten tutkimus on tehty ja millaisia rajoitteita sillä on. Tiede perustuu jatkuvaan testaamiseen ja korjaamiseen. Kritiikin ja uusien havaintojen pohjalta tehdään uusia kokeita ja tutkimuksia. Näin käsitys tutkimuksen kohteista paranee ja tarkentuu jatkuvasti. Yksittäinen tutkimustulos ei vielä riitä tieteellisten johtopäätösten tekemiseen.
Tieteellinen tieto ei siis ole mielipidekysymys. Valeuutisen, huhun tai salaliittoteorian tunnistaa siitä, että se ei kestä aitoa kriittistä tarkastelua.
5 kysymystä kaikelle uudelle tiedolle – pikaopas väärän tiedon tunnistamiseen
- Mihin tieto tai väite perustuu? Kertooko tiedon julkaisija suoraan, mistä tieto on peräisin? Onko lähteitä siteerattu oikein?
- Mitä tiedät tiedon julkaisijasta? Jos uusi, kuohuttava tieto on vain yhdellä sosiaalisen median tilillä tai tuntemattomalla verkkosivulla, viritä hälytyskellot soimaan. Tarkista, onko jokin tuntemasi, luotettava uutisväline julkaissut aiheesta jotakin.
- Onko kyseessä fakta vai mielipide? Joskus mielipiteitä yritetään esittää faktoina.
- Kuka tästä hyötyy? Mieti, levittääkö väitteitä taho, joka voi hyötyä niistä poliittisesti tai kaupallisesti.
- Aiheutatko turhaa paniikkia tai hämmennystä, jos jaat tämän eteenpäin? Tutkimusten mukaan ihmiset luottavat herkästi omien läheistensä jakamiin linkkeihin sosiaalisessa mediassa. Älä johdata muita harhaan, jos et ole varma asiasta.
Tämän jutun lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL