Läheisen psyykkinen sairastuminen on kriisi. Hoidon tuloksellisuuden ja omaisten jaksamisen kannalta on tärkeää, että omaiset saavat riittävästi tietoa psyykkisesti sairaan läheisensä sairaudesta ja hoidosta, vaatii FinFam-järjestö.

Psykiatriseen sairaalahoitoon tulee säännöllisesti potilaita, jotka kieltävät yhteydenoton omaisiin. Sairaudentilastaan johtuen potilas voi kuitenkin olla tilapäisesti kykenemätön arvioimaan omaa tilannettaan.

– Psyykkisesti sairastuneissa on paljon sellaisia, jotka eivät tunnista omaa tilaansa ja yleensä tietojen luovuttamisen kieltäminen johtuukin sairaudesta, toteaa mielenterveysomaisjärjestö FinFamin puheenjohtaja ja mielenterveysomainen Anita Ruutiainen.

Jos sairastunut on otettu hoitoon omaisten tietämättä, nämä eivät pahimmassa tapauksessa tiedä edes sairastuneen olinpaikkaa.

– On paljon omaisia, jotka eivät tiedä mitään sairastuneen läheisensä hoidosta, tai ylipäänsä onko hän edes hoidossa ja elävät ahdistavassa epätietoisuudessa. Jos omainen ei ole hoitoon saattamisessa mukana ja läheinen katoaa, tilanne on raastava.

Omaisen omaa tilannetta helpottaa huomattavasti tieto siitä, että läheinen on hoidon piirissä. Hoitotaholla tulisikin olla lupa antaa lähiomaiselle tietoa mielenterveyspotilaan akuutin vaiheen psykiatrisesta hoidosta, FinFam esittää.

– Hoitohenkilökunta ilmoittaa automaattisesti esimerkiksi kriittisessä tilassa olevan sydänkohtauspotilaan sairaalassaolosta läheisille. Mielestäni akuutissa psykoosissa olevan henkilön tila on vastaavanlainen hätätilanne, josta pitäisi ilmoittaa lähiomaisille, sanoo Ruutiainen.

Kaikkien etu

Läheisille tärkein tuki on, että sairastunut saa apua ja hyvää hoitoa ajoissa. Mielenterveyspalveluissa tulee kuulla myös psyykkisesti sairastuneen läheisiä, jotka voivat antaa tärkeää tietoa sairastuneen elämästä ja toimintakyvystä arjessa. Toimintakyvyn ja oireiden lisäksi omainen voi kertoa myös sairastuneen voimavaroista, kiinnostuksen kohteista, harrastuksista ja osaamisesta. Nämä tiedot auttavat hoitotahoa tukemaan sairastuneen toipumista.

– Omaisen antama tieto auttaa hoitotyössä ja tuo esille kokonaisuutta, vaikka asiakas itsekin pystyisi tilanteestaan kertomaan. Omaisilla on arvokasta, täydentävää tietoa sairastuneesta ja hänen arjestaan, mikä tukee hoidon toteutusta, toteaa FinFamin toiminnanjohtaja Minna Vuorio.

Perheenjäsenen psyykkinen sairaus on aina kuormittava tekijä omaiselle. Omaisella on paljon vastuuta, mutta usein vain vähän tietoa ja tukea toimintansa pohjaksi. Raskas tilanne voi johtaa helposti siihen, että myös mielenterveyspotilaan omainen sairastuu.

– Tiedetään, että lähes puolet omaisista sairastuu itse. Omainen ei pysty elämään täysipainoista elämää silloin, kun hän ei tiedä, onko sairastunut saanut apua vai onko hän heitteillä. Epätietoisuus kuluttaa mahdottomasti ja sen vaikutukset näkyvät sekä fyysisenä että psyykkisenä pahoinvointina, kertoo Ruutiainen.

Hoitohenkilökunta ei aina miellä omaisia osaksi hoitoketjua ja omaiset saatetaan sulkea pois potilaan hoidosta kiireeseen, vaitiolovelvollisuuteen ja sairastuneen itsemääräämisoikeuteen vedoten. On kuitenkin tärkeää, että ihmiset, joiden arkeen hoitotoimenpiteet vaikuttavat, ovat mukana hoitoprosessissa. Moni omainen kaipaa erityisesti tukea ja ohjeistusta siihen, miten toimia vaikeissa tilanteissa.

– Hoitohenkilökunta voi auttaa potilasta ymmärtämään, miksi yhteistyö omaisten kanssa on hyödyllistä. Potilaan kanssa voi myös sopia, mitä tietoja omaiselle voi antaa. Omaiselle ei tarvitse kertoa yksityiskohtia potilaasta, vaan neuvonta voi olla hyvin yleisluontoistakin. Oikea tieto läheisen sairaudesta helpottaa omaisen oloa ja hänen suhtautumistaan tilanteeseen, päättää Vuorio.