Kellojen siirto maaliskuussa tunnilla eteenpäin ja lokakuussa taaksepäin aiheuttaa yhteiskunnallista keskustelua tasaisin väliajoin.
Kellojen rukkaamisen terveydellisistä vaikutuksista on myös olemassa jonkin verran tutkimustietoa. Suomessa sitä on tuottanut muun muassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL.
Yksiselitteistä vaikutusta esimerkiksi onnettomuuksien lukumääriin ei ole havaittu, mutta unen laadun heikkenemiseen kellojen siirrolla on ollut yhteys.
Nyt kellojen siirrosta on tehty mielenkiintoisia havaintoja TAYS:issa.
Tampereen yliopistosairaalassa TAYS:issa on tehty tutkimusta, jossa hyödynnettiin terveydenhuollon hoitoilmoitusrekisterin tietoja vuosilta 1997−2020. Tutkimusta varten kerättiin perustiedot ja sairaalaan hakeutumistiedot kaikista yli 70-vuotiaista potilaista, joilla oli todettu mikä tahansa reisiluun murtuma.
Eri tilastomallien avulla katsottiin, miten kellojen siirto vaikutti päiväkohtaiseen reisiluun murtumien ilmaantuvuuteen keväällä ja syksyllä.
− Tutkimuksemme mukaan vaikuttaa siltä, että keväällä kellojen siirtoa seuraavana maanantaina sekä koko viikolla olisi hieman enemmän reisiluun murtumia kuin muina ajankohtina, kun on otettu huomioon viikko- ja viikonpäiväkohtaiset vaihtelut, tiivistää dosentti Ville Ponkilainen.
− Kansanterveydellisesti isosta ongelmasta tässä ei toki ole kyse absoluuttisten lukujen perusteella, mutta tutkimustulos on väestötasolla kiinnostava. Se on tärkeä jatkumo tutkimustiedolle, jota on julkaistu liittyen kellojen siirron aiheuttamiin terveysvaikutuksiin, hän jatkaa.
Kellojen siirrolla vaikuttaa siis olevan vaikutusta ikäihmisten murtumariskiin.
− Törmäsin vuonna 2014 julkaistuun yhdysvaltalaistutkimukseen, jossa todettiin kellojen siirron vaikuttavan melko selkeästi sydäntapahtuman riskiin. Artikkeli oli menetelmällisesti mielenkiintoinen ja totesimme, että samalla menetelmällä voisi tutkia myös ikäihmisten kaatumista. Siihenkin kellojen siirrolla saattaisi olla vaikutusta esimerkiksi unen laadun ja vireystilan muutosten kautta, taustoittaa päätutkijana toiminut dosentti Aleksi Reito tutkimuksen alkusysäystä.