Jennin kirjoitus näppäilee monen parisuhteen kipukohtia – miehen mustasukkaisuutta.
…
On oltu yhdessä nyt kolme vuotta. Minut sai kirjoittamaan läheisen ystävän kokema draama tuoreessa suhteessaan. Yritin neuvoa häntä parhaani mukaan, mutta hän ei kuunnellut. Lopulta sairas parisuhde päättyi, onneksi ei kohtalokkaan onnettomasti.
Minulla on kokemusta mustasukkaisesta parisuhteesta. Kun aloitimme nykyisen mieheni kanssa seurustelun, huomasin heti hänen omistuksenhaluisuutensa. Tulin kuitenkin edellisestä suhteesta, jossa mies ei osoittanut loppuaikoina juuri mitään huomiota minulle. Uuden kumppanin omistushaluisuus toi elämääni pientä maustetta. Jopa vähän nautin siitä, sillä se pysyi rajoissa.
Kun olimme seurustelleet puoli vuotta huomasin, että kotiimme oli muuttanut peikko, jota en enää tunnistanut. Tämä peikko raivosi, kyttäsi, syyllisti, uhriutui, tunnekirjot vaihtelivat. Syynä oli tekemiseni, menemiseni ja niin edelleen. Tämä peikko oli mieheni.
Hän epäili sanojani, tekemisiäni, tilanne pahentui vain pahentumistaan. Hän urkki puhelintani. Hän oli saanut jostain päähänsä, että entäpä jos katselenkin jonkun toisen perään ja jätän hänet. Tätä hän ei tietenkään suoraan minulle silloin sanonut.
Elimme puoli vuotta melkoisessa helvetissä. Mutta koska rakastin häntä oikeasti, ero oli kuitenkin mahdoton ajatus. En kuitenkaan halunnut elää näinkään. Olen uskollinen ihminen, mutta sanani eivät johtaneet mihinkään. Koska olen kohtuullisen tomera ihminen, päätin sitten lyödä faktat pöytään. Hänen oli mentävä hoitoon!
Tiesin että hänellä oli ollut petollisia suhteita ja hänen äitinsäkin oli hylännyt hänet lapsena. Totesin, että hänen on aivan itsensä takia haettava hoitoa. Ei riitä enää aikomukset. Hän toistaa käytösmallejaan ja vaikka minä kuolisin, olisi seuraavassakin suhteessa epäilyksen varjo. Jostain syystä mieheni alkoi sitten taipua tähän hoitoasiaan. Hän varasi ajan yksityiseltä psykoterapeutilta.
Homman nimi oli ”ratkaisukeskeinen lyhytterapia”. Siinä käydään vain muutaman kerran, siinä ei paneuduta vanhoihin syntyihin syviin vaan pyritään ratkaisemaan ongelmia tulevaisuusorientoituneesti. Hän kävi terapeutilla arvatakseni jonkun 5-6 kertaa. Ihan oikeasti, hän sai siitä aika lailla työkaluja. Tämän jälkeen olemme keskustelleet asioista kahdestaankin. Ikään kuin hän avautui myös minulle eri tavalla.
Se on sanottava että ammatti-ihmisissä on voimaa. Meidät kaikki on rakennettu kuitenkin samoista puista. Kyllä ammattilaiset osaavat auttaa. Miehelläni on käytössä tietynlaisia juttuja, joita hän kelaa ja käsittelee, kun iskee jokin epävarmuuden tunne. Niin hän jaksaa nostaa itsensä pinnalle aina uudelleen ja uudelleen, eikä sellaista epätoivon tilannetta enää pääse syntymään. Hän esimerkiksi ajattelee, onko koskaan ollut mitään. Ei ole. Mikä on todennäköisyys että pettäisin häntä koska kaikki meillä on hyvin ja säästämme omaa kotia. Ei mikään. Juonko? En juo. Käynkö baareissa? Käyn hänen ja ystäväpiirimme kanssa. Millainen olen humalassa? Samanlainen kuin selvänä, järkevä, en juo juurikaan mitään. Näin hän kelailee pala palalta asioita ja todennäköisyyksiä ja on oikeasti pysynyt selväpäisenä.
Tämä nyt vaikutti varmaan naivilta kirjoitukselta, mutta mitä tahdon sanoa niin sen, että oikeasti: pistäkää mustasukkainen kumppaninne seinää vasten. Älkää antako hänen pilata sinun ja mikä tärkeintä, hänen omaa elämäänsä. Terapiaan, mars. Heti!
ILMOITUS
Vain oikeata rakkautta ja parisuhdetta hakeville miehille ja naisille