Miss Suomi -finaalista 35 vuotta sitten mainosmalli- ja mannekiinimaailmaan lähtenyt Tuija Järvinen on edelleen näyttävä nainen. Hän kirjoittaa Oma tarina -osuudessamme siitä kuinka keski-ikä on tuonut itsensä hyväksymisen ja armollisuuden, jonka hän toivoo kaikkien löytävän elämäänsä.

….

Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, niin ikinä en ollut itseeni niin tyytymätön kuin malli- ja missiaikoina 80-90 -luvulla. Minulla oli koko ajan stressiä siitä, olinko tarpeeksi kaunis, hoikka, timmi. Se oli elämistä ainaisessa epävarmuudessa, koska mallialallahan on tunnetusti kilpailu todella kovaa. Onneni oli kuitenkin saada tehdä vuosia erilaisia mallintöitä tehtaille, yrityksille ja lehdille.

Olen tunneihminen ja siitä on seurannut niin kutsuttu tunnesyöminen. Painoni on jojoillut aika ajoin. Minulla oli vuosia sitten melkoisesti ylipainoa, mutta en ottanut siitä paljoa stressiä. En ilmeisesti tiedostanut asian oikeaa laitaa, koska minulla ei ollut ollut vartalopeiliä vuosiin.

Muutettuani Kuopioon viisi vuotta sitten uudessa asunnossani oli kokonainen peiliseinä eteisessä. No, siinä aikani itseäni tuijotettuani peilistä ja havahduttuani todellisuuteen, päätin lähteä kuntosalille. Tärkeä syy oli painonpudotus ja kiinteytyminen, mutta myös se, että halusin saada itselleni paremman kunnon ja pysyä tulevaisuudessakin terveenä.

Hankin personal trainerin ja olen käynyt jo vuosia salilla. Olen tällä hetkellä tyytyväinen vartalooni, (toki aina voisi olla parempikin), mutta ikä tuo mukanaan armon itseään kohtaan, ainakin minulle on tuonut. Terveys on kuitenkin se tärkein asia, ei täydellisyyden tavoittelu. Minusta epätäydellisyydessä on juuri sitä kauneutta. (Juttu jatkuu kuvan jälkeen)

Se on myös todella upea asia, että nykyään hyväksytään erilaiset kauneusihanteet. On väärin sovittaa ihminen vain yhteen kauneusstereotypiaan ja muottiin, koska me olemme yksilöitä ja juuri se pitää ottaa huomioon.

Itse olen elämässäni huomannut sen asian, että mikään muu ei ole tässä maailmassa niin tärkeää kuin mielenrauha ja se syntyy hyväksymällä itsensä juuri sellaisena kuin olet. Mikäli et ole itseesi tyytyväinen, asialle pitää tehdä jotain. Elämän todellinen onnikin tulee sinun sisältäsi, mikään materia ei oikeaa onnea tuo, ei ainakaan pitkäksi aikaa.

Jokainenhan on meistä Luojan luoma, täydellinen jo sinällään. Rakasta siis itseäsi ja kohtele itseäsi sen mukaan. Olitpa sitten nuori tai keski-ikäinen kuten minä, muista olla armollinen itseäsi kohtaan. Arvosta elämää lahjana ja elä se nauttien sekä iloiten. Positiivisuus kantaa isojenkin myrskyjen ja karikkojen yli elämässä.

Terveisin Tuija