KOMMENTTI
Janita Lukkarinen kuoli 27-vuotiaana lymfoomaan sairastettuaan syöpää 2,5 vuotta. Hän kertoi avoimesti syöpäarjestaan sosiaalisessa mediassa. Moni sanoi, että hän antoi nuoren aikuisen syövälle kasvot. Syöpäsairaus ei etene kuin elokuvissa, käsikirjoituksen mukaisesti. Sillä ei ole välttämättä kronologista kulkua. Niinpä Janitankin voinnissa nähtiin hyviä ja huonoja kausia. Sellaista elämä sairastaessa on.

Surulliseksi Janitan tapauksen tekee se, että hän kohtasi koko sairastamisensa ajan ilkkumista ja epäuskoa. Hänen väitettiin sepittäneen koko sairautensa ja rahastavan sillä.

Tuntui hurjalta lukea sitä kiusaamisen ja mitätöimisen määrää mitä keskustelupalstat pursusivat. Voi vain kuvitella miltä vakavasti sairaasta Janitasta tuntui.

Nyt Janitan kivut ja säryt ovat poissa, on tullut rauha. Omaiset voivat keskittyä suremiseen ja luopumiseen.

Jotain Janita Lukkarisen sairastaminen myös meistä suomalaisista kertoi.

Janita antoi kasvot sairaudelle, mutta hänen kamppailunsa osoitti myös, kuinka pahoinvoivia ihmiset ajassamme ovat. Kuinka raakoja, julmia ja raadollisia. Tämä on surullista jos kohta sekin, että Janitan elämä päättyi nuorena, ja kun sen piti vasta oikeastaan alkaa.

Timo Palonen
toimittaja