Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Eero Varila Dextran lapsettomuusklinikalta toteaa, että syyn selvittäminen on tärkeää sekä henkiseltä näkökannalta että hoidollisesti.

Keskenmenot ovat varsin yleisiä. Keskimäärin joka kolmas nainen kokee elämänsä aikana yhden keskenmenon. Sen sijaan toistuvia keskenmenoja on harvemmin. Vain viidellä prosentilla naisista on kaksi keskenmenoa, ja sitä useampia keskenmenoja on prosentilla naisista. Keskenmenojen syynä on useimmiten sattuma eikä taustalta löydy mitään erityistä altistavaa tekijää. Seuraava  raskaus voi sujua hyvin ilman mitään tutkimuksia tai hoitoja. Kun keskenmenot toistuvat, sattuman osuus on pienempi ja syynä voi olla hoidettavissa oleva vika.

-Keskenmenot ovat henkisesti rankkoja etenkin silloin, kun syytä ei tiedetä, Dextran erikoislääkäri Eero Varila toteaa.

-Pelko siitä että raskaus menee uudelleen kesken voi olla tuskaisen ahdistavaa. Syyn selvittäminen voi tuoda hoitokeinoja ja se auttaa arvioimaan, millainen onnistumismahdollisuus on seuraavissa raskauksissa. Syyn selvittäminen on myös kustannustehokasta, sillä onnistunut raskaus ei maksa paljon, mutta keskenmenot  aiheuttavat paljon kustannuksia. Puhumattakaan henkisestä puolesta, joka on tietenkin yksilön kannalta merkittävin asia.

Milloin tutkimuksiin?

Suomessa tutkimukset käynnistetään yleensä vasta kolmen perättäisen keskenmenon jälkeen. Kansainvälinen suositus on kuitenkin aloittaa tutkimukset jo kahden keskenmenon jälkeen. Joissakin tilanteissa tutkimukset on syytä tehdä jo yhdenkin keskenmenon jälkeen, jos on vahva epäily siitä, että keskenmenon riski on tavallista suurempi tai jos raskauden alkaminen edellyttää hedelmöityshoitoja.

-On pelätty, että jos tutkimukset käynnistetään herkästi, niitä tehdään turhaan. Se aiheuttaa turhia kustannuksia, vaikka ennuste on muutenkin hyvä. Ennuste ei ole kuitenkaan kaikilla samanlainen. Joillakin keskenmenon riski on huomattavan suuri ja on väärin, että ensin pitäisi kokea useita keskenmenoja ennen kuin syy löydetään ja hoidot ymmärretään aloittaa. Tutkimukset eivät maksa kohtuuttomasti, kun ne tehdään järkevästi ja kohdistetaan niihin tekijöihin, joilla on merkitystä hoidon tai ennusteen kannalta. Turhia tutkimuksia ei pidä tehdä, Varila ottaa kantaa.

Tutkimusten tarkoituksena on saada vastaus kysymyksiin, jotka piinaavat kaikkia keskenmenon kokeneita:

  • Miksi raskaus meni kesken? Onko siihen joku erityinen syy?
  • Olenko tehnyt jotain väärin? Pitäisikö seuraavassa raskaudessa tehdä jotain toisin?
  • Onko olemassa hoitoa?
  • Millainen on tulevien raskauksien ennuste? Millä todennäköisyydellä se päättyy hyvin?

Syy saadaan useimmiten selville

Noin puolet keskenmenoista johtuu alkion ja sikiön geneettisistä vioista. Raskaus alkaa, mutta ei jatku, koska  alkion tai sikiön kehitys pysähtyy. Iän myötä  riski kasvaa, koska yhä useammat munasolut ja siten myös alkiot ovat poikkeavia. Geneettiset syyt  voidaan nyt tutkia ottamalla näyte keskenmenneestä kudoksesta tai verenvuodosta. Tulos vaikuttaa myös muiden tutkimusten tekemiseen. Poikkeava tulos on selkeä syy, miksi raskaus meni kesken. Jos tulos on normaali, on syytä tutkia huolellisesti muut keskenmenoja aiheuttavat tekijät.

Keskenmenoille altistava vika voi piillä ihmisen omissa kromosomeissa. Poikkeava tulos löytyy 2-5 prosentilla naisista. Useimmiten kyseessä on translokaatio, missä kromosomin osa on siirtynyt toiseen paikkaan.  Ihminen on itse terve, mutta munasolut ja siittiöt voivat olla poikkeavia. Translokaatioiden aiheuttamat keskenmenot voidaan estää  tutkimalla alkioiden kromosomit ennen raskauden alkamista.  Tutkimus voidaan tehdä vain koeputkihedelmöityshoidon yhteydessä.

Tärkein hoidettavissa oleva keskenmenon syy on istukan  kehitystä ja toimintaa säätelevien tekijöiden poikkeavuudet. Ne aiheuttavat 16-19 prosenttia toistuvista keskenmenoista. Jos naisella on kohonnut verisuonitukoksien riski, istukka voi kehittyä huonosti tai sen verenkierto voi estyä. Riski voi johtua hyytymistekijöiden virheistä, tietyistä sairauksista tai antifosfolipidivasta-aineista. Myös ylipaino lisää riskiä.

Näissä tilanteissa ennaltaehkäisevä hepariinihoito ja sen lisäksi pieni määrä aspiriinia voivat parantaa raskauden ennustetta merkittävästi.

Muita syitä?

Noin 15 prosentilla vika löytyy kohdusta. Kohdun väliseinä haittaa raskauden kehitystä merkittävästi. Vain 20 prosenttia raskauksista päättyy synnytykseen. Kun väliseinä poistetaan, synnytyksiä on yli 80 prosentilla. Kohdun lihaskasvaimet (myomat) ja polyypit ovat tavallisia. Niiden vuoksi raskaus menee harvoin kesken, mutta joissakin tilanteissa leikkauksesta voi olla apua.

Monet hormonit vaikuttavat myös raskauden alkamiseen. Niiden vajaus voi johtaa keskenmenoon. Esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta ja huonossa tasapainossa oleva diabetes voivat altistaa keskenmenoille. Siksi  kilpirauhasen toiminta ja sokeriarvot pitää aina selvittää. Keltarauhashormoni (progesteroni) on välttämätön raskauden alkamiselle, mutta keskenmenot johtuvat harvoin sen puuttumisesta. Joskus hormonilisästä voi kuitenkin olla hyötyä.

-Monet luulevat, että jopa valtaosa keskenmenoista johtuu hylkimisestä. Luullaan, että kohtu hylkii alkioita, pelätään että puolisoiden kudostekijät eivät sovi toisilleen. Luulo on väärä, Varila lausuu.

Vain tietyt krooniset autoimmuunisairaudet (akuutti reuma, SLE-tauti) voivat aktivoida hylkimisreaktion. Muutoin hylkiminen on harvinaista.

Kortisonihoidon on ajateltu voivan estää hylkimistä. Siitä voikin olla hyötyä autoimmuunisairauksien yhteydessä. Tuntemattomasta syystä johtuvien keskenmenojen yhteydessä siitä voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä.

Suuri tuntematon

Neljäsosalle keskenmenoista ei löydy selkeää syytä huolellisista tutkimuksista huolimatta. Silloin syy jää arvauksen varaan. Syy voi olla sattuma, hormonaalinen, geneettinen tai istukan kehitykseen liittyvä ongelma. Epätietoisuus hämmentää ja pelottaa. Entä jos taustalla on sittenkin joku vika? Miten seuraavassa raskaudessa käy?  Täytyykö muuttaa elintapoja? Liikunta vai lepo?  Mitä saa syödä tai juoda, pitääkö välttää seksiä?  Stressi kasvaa ja muuttuu pahimmillaan ahdistavaksi, mikä  saattaa osaltaan lisätä keskenmenon riskiä.

Immunoterapiasta voi olla hyötyä joillekin. Joissakin tutkimuksissa on saatu erittäin lupaavia tuloksia ja joissakin hyöty on kyseenalainen. Meneillään on tutkimuksia, joissa selvitetään suonensisäisesti annetun Intralipid-hoidon hyötyä.

Myös hepariinilla on merkittäviä immunologisia vaikutuksia, mikä edesauttaa istukan kehitystä. Myös tietyillä kasvutekijöillä näyttäisi olevan edullinen vaikutus raskauden onnistumiseen.

Stressin vähentämisestä on kuitenkin selkeästi hyötyä. Paras keino vähentää stressiä on seurata raskautta huolellisesti alkuraskaudesta alkaen. Jos nähdään, että sikiö kehittyy normaalisti ja on elossa, olo on levollisempi. Toive onnistumisesta vahvistuu ja  ja pelko menettämisestä vähenee. Toistuvat ultraäänitutkimukset eivät tuo pelkästään henkistä helpotusta vaan niillä on selkeästi raskauden ennustetta parantava vaikutus. Joissakin tutkimuksissa keskenmenoja oli jopa puolet vähemmän niillä, joiden raskautta seurattiin tiheästi.

Ennuste on usein hyvä

Vaikka keskenmenoja olisi useita, tulevien raskauksien ennuste on kuitenkin hyvä. Kahden keskenmenon jälkeen raskaus johtaa synnytykseen 80 prosentilla ja vielä neljänkin keskenmenon jälkeen yli 50 prosentilla.  Joissakin tilanteissa ennuste on huono hoidoista huolimatta. Huonon ennusteen tunnistaminenkin on tärkeää, että odotukset olisivat realistisia.