Suositusten mukainen terveysliikunta laskee verenpainetta liikunnan jälkeen sepelvaltimotautia sairastavilla myös pakkaskeleillä, osoittaa Oulun yliopiston tutkimus. Staattinen lihastyö kylmässä voi kuitenkin nostaa aortan verenpainetta liikunnan jälkeen. Tulokset auttavat tukemaan sepelvaltimotautia sairastavien ympärivuotista liikuntaa ja ohjaamaan turvalliseen liikkumiseen myös talvella.

Tutkimuksessa arvioitiin ensimmäistä kertaa, miten kylmä ympäristö ja liikunta yhdessä vaikuttavat suorituksen jälkeiseen aortan verenpaineeseen sepelvaltimotautia sairastavilla. Aortan verenpaine kuvastaa sydämeen kohdistuvaa rasitusta ja tähän liittyviä mahdollisia terveyshaittoja. Kylmässä tapahtuvan ylävartaloliikunnan vaikutuksia verenpaineen palautumiseen ei ole tutkittu aiemmin. Uutta oli myös dynaamisen ja staattisen liikunnan tutkiminen erikseen.

Tutkimus osoitti, että aortan systolinen eli yläpaine laskee 6–10 mmHg sekä kylmässä että lämpimässä tapahtuvan ripeän kävelyn jälkeen. Myös käsillä tehtävä dynaaminen työ laski systolista verenpainetta 2–4 mmHg. Ylävartalon lihasjännityksen ylläpitoa ja puristusvoimaa vaativa staattinen työ sen sijaan kohotti systolista verenpainetta keskimäärin 7 mmHg kylmässä mutta ei lämpimässä liikkumisen jälkeen.

Staattisessa liikunnassa lihas voi olla jännityksessä pitkään ilman ulkoista liikettä, kun taas dynaaminen työ aiheuttaa liikettä, jolloin lihas vuoroin supistuu ja rentoutuu suorituksen aikana. Esimerkiksi raskaan lumen kolaamiseen voi liittyä staattista työtä, kun taas kävely ja hiihto ovat enimmäkseen dynaamista liikuntaa.

Laboratoriotutkimukseen osallistui sydäninfarktin saaneita sepelvaltimotautia sairastavia oululaisia 40–70-vuotiaita miehiä. Heistä 11 käveli juoksumatolla ripeästi ja lepäsi -15 °C:ssa ja +22 °C:ssa. Toisessa kokeessa 15 tutkittavaa polki käsiergometria ja teki staattisia ylävartalotyöntöjä eteenpäin sekä lepäsi -15 °C:ssa ja +22 °C:ssa. Liikunta- ja lepomittaukset kestivät 30 minuuttia ja tehtiin kaikille tutkittaville satunnaisessa järjestyksessä. Heiltä arvioitiin aortan verenpaine ja valtimojäykkyys rannevaltimosta mittaamalla ennen liikuntasuoritusta ja 25 minuuttia sen jälkeen.

Verenpaine voi jo yhden liikuntakerran jälkeen laskea useammaksi tunniksi tai jopa vuorokaudeksi, mikä hyödyttää terveyttä. Säännöllinen liikunta puolestaan laskee verenpainetta pysyvästi ja tukee verenpaineen hoitoa sepelvaltimotautia sairastavilla. Sen sijaan kylmän tiedetään kohottavan verenpainetta ja lisäävän sydämen työmäärää liikunnan aikana ja siksi sen on ajateltu vaimentavan liikunnan jälkeisen verenpaineen laskua.

Nyt julkaistu tutkimus kuitenkin osoitti, että palautuminen liikunnasta oli samanlaista riippumatta ympäristön lämpötilasta. Poikkeuksena oli staattinen liikunta kylmässä, sillä sen jälkeen verenpaine kohosi. Syitä tähän ei vielä tiedetä.

Pakkasen aiheuttamat sydänoireet, esimerkiksi rintakipu ja rytmihäiriöt, ovat yleisempiä sepelvaltimotautia sairastavilla ja niinpä monet heistä välttävät liikkumista kylmässä. Säännöllinen liikunta on kuitenkin tärkeää sekä sairauden hoidossa että sen etenemisen hidastamisessa. Nyt julkaistut tulokset kannustavat sepelvaltimotautia sairastavia ympärivuotiseen ja turvalliseen liikuntaan myös talvella.

Tutkimusta johti Oulun yliopiston Ympäristöterveyden ja keuhkosairauksien tutkimuskeskus ja sitä rahoittivat opetus- ja kulttuuriministeriö, Yrjö Jahnssonin säätiö sekä Juho Vainion Säätiö.

Tutkimustulokset on julkaistu vastikään Scientific Reports -julkaisusarjassa.