Kun kantaa vastuuta toisesta, tarvitsee aika ajoin myös itse kannatelluksi tulemista ja hoivaa. Psykologi kehottaa tänä äitienpäivänä pysähtymään ja kuulostelemaan mitä kaipaisi juuri nyt ja miten voisi olla itselleen armollisempi.

Vanhemmuus kysyy välillä omien tarpeiden asettamista taka-alalle: venymistä toisen vuoksi. Jotta toista jaksaa rauhassa tukea, on huolehdittava siitä, etteivät omat rajat liialti ylity.

– Oma mielekäs aika tukee palautumista ja lievittää stressiä. Tällöin arjen haasteita sietää paremmin ja itseä on helpompi tyynnyttää hankalina hetkinä. Välillä on myös tarpeen nojata toiseen aikuiseen ja levähtää turvallisessa ihmissuhteessa. Voisitko äitienpäivänä pysähtyä kuulostelemaan miten jakselet. Mitä ehkä kaipaisit juuri nyt? psykologi Tania Virintie herättelee.

Lupa hellittää

Tania Virintie kehottaa hellittämään. Siihen on lupa.

– Toista rentouttaa ystävien tapaaminen, toinen kaipaa metsän hiljaisuutta ja rauhaa. Pienetkin hetket tukevat palautumista, jos antaa itselleen luvan hellittää. Joskus se edellyttää vaikkapa siivouksen siirtämistä tuonnemmaksi ja lapsen päiväunien pyhittämistä jollekin omalle, ei-hyödylliselle tekemiselle tai levolle. 

Virintie kertoo, että hänelle esimerkiksi kävelylenkki metsässä on tärkeä stressin säätelykeino, josta hän pyrkii pitämään kiinni joka päivä. 

– Kun ovesta lähtee kireä äiti, takaisin tulee yleensä huomattavasti rennompi tyyppi. Olen temperamentiltani herkkä ja tunnollinen, joten pyrin pitämään kokonaiskuormituksen kohtuullisella tasolla huolehtimalla työ- ja vapaa-ajan välisestä tasapainosta.

– Itsestä ja omasta hyvinvoinnista huolehtiminen heijastuu vahvasti vanhemmuuteen, joten omien tarpeiden kuuntelusta ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa. Aikuinen mallintaa näin myös lapselle, että on tärkeää pitää itsestä huolta ja kohdella itseä lempeästi ja arvostavasti, Tania muistuttaa.

Vanhemmuuden paineet voivat uuvuttaa – yhtä reseptiä ei ole

Vanhemmuus on intensiivinen ja tunnepitoinen matka. Se koskettaa meissä myös omia lapsuuden kokemuksiamme: miten olemme itse tulleet kohdatuksi ja mitä haluaisimme siirtää tai olla siirtämättä seuraavalle sukupolvelle. 

– Saatavilla on paljon tietoa, ja moni vanhempi kokee vanhemmuuteen liittyen stressiä ja suorituspaineita. Vanhemmuuteen ei onneksi ole yhtä reseptiä. Me kasvamme vanhempina lapsen rinnalla. Vanhemmuuteen kuuluu haparointia, riittämättömyyden tunteita ja uuden opettelua. Me yritämme ja erehdymme, onneksi voimme usein myös korjata, Tania Virintie päättää.

Asiantuntija: psykologi Tania Virintie, Terveystalo