Pysyvillä orgaanisilla ympäristömyrkyillä, eli POP-yhdisteillä, on havaittu yhteys maksasairauksiin Suomessa. Ihmiset altistuvat näille ympäristömyrkyille pääosin ravinnon, kuten kalan, hedelmien ja liha- ja maitotuotteiden, kautta. POP-yhdisteitä ovat muun muassa dioksiinit, polyklooratut bifenyylit (PCB), organoklooritorjunta-aineet (OCP) sekä per- ja polyfluoratut alkyyliyhdisteet (PFAS).  

-Erilaisissa teollisissa tuotteissa aiemmin käytetyt PCB:t ja maataloudessa käytetyt OCP:t on kielletty enimmäkseen 1970–1980-luvuilla, mutta niiden erittäin suuren pysyvyyden takia ne kiertävät edelleen ympäristössä vanhojen päästöjen seurauksena. Niiden pitoisuudet ovat kuitenkin laskussa, THL:n tutkimuspäällikkö Panu Rantakokko sanoo.

-PFAS-yhdisteet taas ovat erittäin moninainen joukko kemikaaleja, joita on käytetty ja käytetään edelleen hyvin laajasti erilaisissa käyttökohteissa. Haitallisimmiksi tunnettujen PFAS-yhdisteiden käyttökiellot ovat edenneet vaiheittain vuosituhannen vaihteen jälkeen ja niidenkin pitoisuudet väestössä ovat laskeneet merkittävästi, Rantakokko jatkaa. 

Tulos saatiin maksasairauksiin erikoistuneiden lääkäreiden, Helsingin ja Itä-Suomen yliopistojen sekä THL:n yhteistutkimuksessa.

Tutkimuksessa selvisi, että verestä mitattujen POP-yhdisteiden pitoisuuksilla oli yhteys maksan heikentyneestä kunnosta kertovien merkkiaineiden pitoisuuksiin. Lisäksi POP-pitoisuusmittausten jälkeisellä noin kahdeksan vuoden seurantajaksolla havaittiin näiden ympäristömyrkkyjen yhteys kohonneeseen riskiin joutua maksasairaudesta johtuvaan sairaalahoitoon, sairastua maksasyöpään tai kuolla maksasairauteen.

Pysyvillä orgaanisilla yhdisteillä on monia tunnettuja haitallisia vaikutuksia ihmisten terveyteen. Aiemmissa solu- ja eläinkokeissa on osoitettu POP-yhdisteiden suurten altistusten aiheuttavan erilaisia maksan toimintahäiriöitä. Ihmisten matalan altistuksen riskejä on kuitenkin tutkittu varsin vähän. 

Tutkimusaineistona käytettiin TerveSuomi 2007 -tutkimukseen osallistuneiden 2789 aikuisen seeruminäytteistä tehtyjä mittauksia, terveyskyselyjä ja osallistujista vuoden 2007 jälkeen rekistereistä saatuja sairastumistietoja.

Riski kasvaa yhdessä muiden tekijöiden kanssa

Yhteys korkeiden POP-pitoisuuksien ja myöhemmän maksasairauden välillä oli selkein niillä tutkituilla, joilla oli myös muita maksasairauden riskitekijöitä, kuten ylipainoa, suurta alkoholinkulutusta tai joiden maksan kunto oli jo valmiiksi heikentynyt. Monien POP-yhdisteiden yhteys maksavaurioon säilyi kuitenkin myös silloin, kun maksasairauksiin tyypillisesti liittyvien terveysongelmien, kuten ylipainon, diabeteksen ja tupakoinnin vaikutus pyrittiin sulkemaan pois. 

Tutkimuksen luonteesta johtuen varmaa syy-seuraus-yhteyttä POP-yhdisteille altistumisen ja maksasairauksien välille on vaikea vetää. Tutkimuksen tulokset antavat kuitenkin perusteita jatkaa havaittujen yhteyksien tarkempia biokemiallisia ja toksikologisia tutkimuksia. Niiden avulla voidaan selvittää, aktivoivatko POP-yhdisteet ihmisellä samankaltaisia maksavaurioihin liittyviä mekanismeja kuin eläinkokeissa on havaittu.