Golf on hauska laji, mutta se voi rikkoa myös avioliittoja. Nyt oman tarinansa kertoo 45-vuotias keskisuomalainen Tiina, jonka mies on addiktoitunut golfiin niin, että koko perhe-elämä kärsii ja pyörii pelin ehdoilla.

…

Golf on mitä mainioin laji viettää mukavaa aikaa uusien golf-tuttavien kanssa. Vuosi vuodelta piiri kasvaa ja golf-ryhmääsi voi kuulua jopa kymmeniä henkilöitä. Joka päivälle löytyy siten taatusti pelikaveri. Lisäksi pelikavereita löytyy, menitpä sitten kauppaan, baariin, syömään tai muuten vaan kaupungille: melkeinpä aina joku nykäisee hihasta ja pyytää viheriölle. Ja taas suunnitellaan pelipäivää.

Kun peli vie kuutisen tuntia ja näitä tulee viikossa vaikka kolmekin, niin ollaan helposti siinä 20:ssa tunnissa. Siihen matkat päälle. Kuukaudessa aikaa kuluu 80 tuntia. Sateisena päivänä tehdään hullun pitkiä työpäiviä yrittäjänä, että kun aurinko porottaa, päästään taas pelaamaan.

Missä vaiheessa jää aikaa perheelle tai vaimolle, joka hoitaa kotona kaikki asiat niin että mies voi pelata? Ehkä illalla uutisten aikaan voidaan pari sanaa vaihtaa. Lapsille annetaan vähän käyttörahaa, että tykkäävät mukavasta iskästä ja sitten loppuilta katsellaankin jo golf-videoita. Aamut alkavat golffarilla golf-lyöntien selailulla kännykästä. Vierähtää siihen sitten tunteroinen, kun niitä videoita tuijotetaan vessakäynnilläkin. Ajatukset kotona ollessa ovat vain golf-lyönneissä – tehdäänpä niitä kuivaharjotteluna suihkussa, makkarissa ja keittiössäkin. Ranne käy kiivaasti.

Aamulla paistaa taas aurinko: ilmoitus nopeasti vaimolle siitä, että illalla menen golfaamaan…ei mene kuin viisi tuntia. Se on 6-7 tuntia oikeasti. Tullaan illalla rättiväsyneenä kotiin, elvytään sohvalla tuntitolkulla. Se on niin raskas laji, kävelläänhän siellä kaksi kilometriä tunnissa.

Näin elämä soljuu ”golf-leskenä” vaimolla huhtikuun lopusta marraskuun alkuun. Perheen äiti hoitaa kaikki kotimuistamiset, kotityöt ja jopa vasarankin on pysyttävä kädessä. Omakotitalossa on aina korjailtavaa. Golffaria ei kotityöt kiinnosta, sen hän avoimesti sanoo. Kentällä unohtaa kaiken ja peli vie mennessään. Herää kysymys, mitä perheenisä haluaa unohtaa 80 tunnin kuukausittaisen pelaamisensa aikana?

Senkö että on perhe? Omakotitalonsa? Sen pihatyöt? Perheystävät? Nehän golffari on menettänyt jo ajat sitten, koska golfin sanotaan pilaavan ihmissuhteet. Monet juhlat on jäänyt juhlimatta, kesälomat pitämättä.

Mies on jopa oivaltanut, että kun ei pidä lomaa, niin pääsee useammin pelaamaan, kun vain rukkailee ja mietiskelee työvuoroja. Vaimo pitää lomat yksin. Monilta golffaajilta on kysytty: golf vai parisuhde. Vastaus on golf. Mutta sitten kadutaan, kun on perhe menetetty.

Perheenäiti ei voi kuvitellakaan olevansa kotoa pois tuommoisia määriä, hommat täytyy kotona hoitaa. Pian kesä taittuu syksyksi, golf-addikti meinaa tulla hulluksi, kun ei kauaa voikaan hakata palloa. Tiedän pariskuntia, joiden vaimot eivät ole jaksaneet. Tiedän ukkeja ja mummoja, jotka eivät välitä lapsenlapsistaan yhtään, sillä on tärkeämpää hakata palloa ja kierrellä maailmaa.

Paljon on golfia pelaavalla terveyshyötyjä, mutta loppupeleissä kuinka monta hän voi sairastuttaa lähellään itsekkäällä pelillään? Hävettää kun joudun tekemään kotihommia yksin. Naapuritkin tekevät pihahommat kahdestaan.

Tiedossani on että kentillä pelataan nykyisin myös rahasta. Niissäkin panokset kasvavat.