Hyvinvointisivustomme Oma tarina -osuudessa Jaana, 53, kertoo ”ikuisen painonpudottamisensa” kompastuskivistä ja pyytää apua saman asian kanssa painivilta.

***

Olen rapiat viisikymppinen nainen, joka on laihduttanut elämässään varmaankin satoja kiloja.

Olin lapsena laiha, nuorempana pullea, sitten onnistuin nuorena aikuisena laihduttamaan Painonvartijoiden pisteohjelmalla 40 kiloa, jonka jälkeen paino on parin vuosikymmenen aikana kivunnut ennätyslukemiin. Olen lihonut yli 20 kiloa siitä painomäärästä, mistä aloitin aikanani 40 kilon pudottamisen.

Minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta ja lääkitys siihen. Kontrolleissa olen viitearvojen sisällä, joten valitettavasti en voi syyttää ”kilpparia”. Teen sisätyötä ja varsinkin talvisin en juurikaan liiku. Mutta niinhän sitä sanotaan, että liikkumalla ei laihdu vaan syömällä oikein.

En vain laihdu, vaikka kuinka yritän. Pidän ruokapäiväkirjaa, mutta ei. Pätkäpaastolla olen saavuttanut myöhäisempien aikojen suurimmat tulokset. Se toimii. Mutta en sitäkään sitten pysty pitämään. Ei ole kyse siitä, enkö voisi olla pätkäpaastojen paastoilla, mutta ongelmaksi muodostuu aina se, kun pidän sen ”vapaapäivän”.

Eihän kukaan nyt aina voi laihduttaa! Siksipä jos vaikka onnistun elämään terveellisesti pari-kolme viikkoa, saatan pitää hurluhei-päivän. Ja siihen se sitten kariutuu. En pääse enää takaisin. Seuraava päivä on myös hurlum-hei. Ja seuraava.

Voi mennä kuukausia että taas yritän päästä alkuun, mutta aina iltaisin se on hurlum-hei.

Onko muilla näitä kokemuksia. Eli että laihduttaminen ei sinänsä ole vaikeaa, mutta kun annat pienenkään lipsahduksen tapahtua, kaikki on pilalla.

Tämä on minulle kuin alkoholismia. Mutta kun niistä herkuistakaan ei voi loputtomiin kukaan kieltäytyä. Eikä kai se ole elämän tarkoituskaan. Eikä laihduttamisen.

Miten te olette onnistuneet laihduttamisessa? Olen jo harkinnut lihavuusleikkaustakin, mutta tuskinpa sekään vie maata merelle. Haluaisin niin onnistua itse. Pysyvästi.

Mikä on päässäni vialla, että pystyn kyllä elämään terveellisesti, mutta kun vähän löysään, niin sitten mennään taas niin että koivet roikaa.

Jos ideoita, kirjoittakaa jutun kommentteihin, kiitos.

Ja kyllä. Ymmärrän että ei laihdutuskuureja, vaan elämänmuutos. Sitä olen juuri yrittänyt, mutta kun meikäläisen ajatusmaailmalla yksi herkku vie jo turmioon: kokonaiseen herkkuarmeijaan.

-Jaana