Sosiaalinen media verottaa ajastamme tätä nykyä paljon. Samulin, 34, kertomus havahduttaa.
—
Työskentelen nettialalla, jos näin nyt voidaan sanoa, en kuitenkaan tee mitään sivuja tai koodaile, vaan lähinnä tuotan sinne muuta materiaalia, sisältöä. Tuttu on siis verkon maailma, ja siellä tulee vietettyä aikaa niin työn kuin vapaa-ajankin nimissä.
Jossain vaiheessa mä huomasin ettei mulla enää riittänyt aikaa oikein millekään. Mä vaan istuin kotona sisällä ja selkään sattui (ok, ylipainoakin on). Kaverikaljoilla en ollut käynyt pariin kuukauteen. Verkossa hoitelin asioita Facebookin ja muiden pikaviestinpalvelujen kautta.
Sitten muuan kavereista vinkkasi, että kokeilepa somepaastoa, että hän kokeili ja se oli todella virkistävä kokemus. Melkeinpä retriitti.
Olin aluksi kolme päivää, ja lopulta pidin jopa viikon tauon. Tämä kaikki on nyt saanut minut aivan uudenlaiseksi somen käyttäjäksi.
On aivan totta, että sosiaalinen media vie kamalasti aikaa meiltä ihmisiltä. Se kaventaa livekontakteja, koska tekee kaiken niin vaivattomaksi. Kaikki on ikään kuin napin päässä. Tämä on kamala kierre, joka johtaa moninaisiin ongelmiin. Itse huomasin sen tietynlaisena paniikkina olemassa olemisesta. Ellen tarkistanut viestejäni Facebookissa koko ajan, en pysynyt keskusteluista kärryillä jne, tuntui ettei minua edes ole. Niin itse sen koin.
Paasto on auttanut minua monella tapaa. Olen löytänyt jälleen kivan harrastuksen, kävelyn. Tuolla aurinkoisessa syksyisessä säässä on mukava tallustella. Kavereille on tullut soiteltua, olen jopa tavannut heitä. Hekin ovat innostuneita somepaastosta. Se mitä hyödyin on ehdottomasti ajan ilmestyminen elämääni. Some on kamala aikasyöppö, oikea imuri. Huomasin että mulla oli aikaa siivota, ulkoilla, vaikka mitä. Ja mikä tärkeintä, muistini ja keskittymiskykyni tuntuu parantuneen huomattavasti.
Voin suositella vilpittömästi somepaastoa kenelle vain. Tämä kaikki on nyt johtanut siihen, että olen vähentänyt somen käyttöä. Haluan elämältäni muutakin.
Käytän sosiaalista mediaa siten, että katson viestejä vain illalla 20-21 välisenä aikana, muuten en roiku netissä – paitsi työtäni on tietty pakko tehdä. Somen käyttö häiritsi myös sitä, kun piti monta kertaa tarkastaa viestejä kesken projektin. Tätä tarkoitan keskittymiskyvyn herpaantumisella. Olen järkeistänyt somettelua sitenkin, etten enää kommentoi kuin tärkeäksi pitämistäni aiheista. Silloin jaksan myös seurata vastauksia. En enää osallistu tyhjänpäiväisyyksiin, sillä ne vievät aikaa. Jos haluan ”hengailua” teen sen livenä, en somessa.
Kokeilkaa ihmeessä tekin!
Kertoisitko meille oman tarinasi – lue täältä