LUKUSUOSITUS Esko Tulusto oli työtä median aitiopaikoilla tehnyt päätoimittaja, joka paiskoi hommia armottomasti ja intohimoisesti, oli kova automies – aina uusin työsuhdepeltilehmä alla – tykkäsi kalastaa, hoitaa metsää ja mökkeillä.
Kun hän jäi eläkkeelle vuonna 2009, suunnitelmissa oli monenlaista. Sitten kohtalo puuttui peliin ja elämä eteni aivan toisenlaiseksi.
Autoilu, metsänhoito ja kalastus ovat saaneet jäädä.
-Ennen harrastin lukemisen ohella liikuntaa, metsänhoitoa ja kalastusta. Nyt, lukemisen ohella leikkauksia, 78-vuotias Tulusto toteaa uutuuskirjansa Viimeinen leikkaus (Aviador) mainospuheessa.
Viimeinen leikkaus on kuvaus elämänmuutoksesta, joka saa alkunsa reisiluun murtumasta. Ikävä tapaturma johtaa korjausleikkauksiin ja luksaatioihin, jotka toistuvat toistumistaan. Jalka haluaa elää omaa elämäänsä ja se lähtee ”irti” milloin lääkärin kääntäessä sitä, milloin vessanpytyllä. Sairaalasängystä tulee ennen niin toimeliaalle eläkeläiselle tuttu paikka.
Mutta Tulusto ei ole syntynyt luovuttamaan. Eikä poikamainen pilke silmäkulmassa sammu. Tulusto tarkkailee uteliaana ja satiirin keinoin uudenlaista kutsumatta vieraisille tullutta elämäntilannettaan.
Sairaalassa olosta ei tule tylsää, kun dementinen huonetoveri ilmestyy sängyn päätyyn todeten, että ”mun pitäis tappaa sut” tai housuunsa ulostava narkkari saa vieraakseen riitaisan naisystävän. Tulusto pääsee sairaalasängystään kokemaan tämän ja paljon muuta. Hoitajista ja lääkäreistäkin tulee ainakin puolituttuja, eikä rankka elämäntilanne karista Tulustosta oman elämänsä stand-up-koomikkoutta. Joskin kovin stand-up hän ei jalkansa kanssa kykene olemaan.
Tulustolla on kova motivaatio kuntoutua, toisin kuin monilla muilla. Siinä sivussa myös maailman tapahtumat muuttuvat sairaskertomukseksi; tulee pandemia, sota Eurooppaan…
Kokemus tiivistyy lopulta julkisen sairaanhoidon ja hyvinvointivaltion vahvaksi puolustuspuheeksi. Kirja on myös yleissivistävä katsaus monenlaisiin historiallisiin asioihin, sillä Tulusto on mestari johdattamaan asioita sujuvasti laajempiin kokonaisuuksiin, ja ”jalkautumaan” sitten yhtä sujuvasti takaisin. (J-TT)
