Katja on kertonut tarinansa sivustomme Oma tarina -osuudessa:
…. …. ….
Olen 30-vuotias helsinkiläinen yksinhuoltaja ja minulla on neljävuotias lapsi. Lapsen isä on menehtynyt. Suruaika alkaa olla ohi, ja viime aikoina sitä on tullut miettineeksi, että elämän täytyy varmaankin jatkua, enkä voi viettää sitä lopun aikaani ilman toista ihmistä, parisuhdetta.
Se miksi kirjoitan tämän tarinan on se, että jo lyhyet yritykseni parisuhdemarkkinoilla ovat päätyneet hyvin nopeaan. Vaikka asioita ei minulle aivan suoraan sanotakaan, niin osaanhan minä nyt laskea, että yksi plus yksi on kaksi.
Syy on se, että minulla on kotona ”väärän värinen” lapsi. Näin minulle eräs rohkaistui sanomaan, muut ovat vain kadonneet hiljaa.
Yksinhuoltajaäitinä eläminen on handikappi, tämä on ihan totta. Et voi miettiä, että olisit samalla viivalla muiden naisten kanssa, jos sinulla on toisen miehen kanssa tehty lapsi. Et sitten mitenkään. Tällä tarkoitan, että luonnollisesti voit löytää seuraa, onhan myös yh-isiä. Mutta jos satut rakastumaan johonkin mieheen, on aina suuri kynnys sille, että hän aloittaisi parisuhteen kanssasi, kun kuulee että sinulla on lapsi. Yritän sanoa sen kyllä mahdollisimman varhain.
Jos sinulla on tummaihoinen lapsi, se näyttää olevan suurimmalle osalle suomalaisista miehistä ihan selvä turn off. En ole sanonut että minulla on afrikkalaista geeniperimää oleva lapsi, mutta kun tapailemani kumppani on hänet nähnyt, se on sitten tullut sitä kautta selväksi.
ETÄLÄÄKÄRI – edullinen ja aina lähelläsi, Klinikka Lux
Viimeisen puolen vuoden aikana kolme kertaa minut on siististi jätetty tämän tapahtuman jälkeen. Ensin on tullut välttelyä, kiireitä, sitten yhtäkkiä vain ”emme taida olla toisillemme sopivia”. Osaan kyllä laskea yhteen asioita.
Olen surullinen, että suomalainen mies on näin rajoittunut. Adoptoivathan parit lapsia muista maista. Onko ennakkoluuloisuus ja rasismi meissä niin syvällä, ettemme voi katsoa asioita laatikon ulkopuolelta. Olen ehkä saamassa töitä Ruotsista, ja harkitsen vakavasti, että perheemme muuttaa sinne. Siellä luulen saavani tuntea olevani normaali perheenäiti.
Mitä pahaa tummaihoinen lapseni on tehnyt? Sitä mietin monesti hiljakseni.
Oma tarina -osuudessa kuulemme tarinoita terveydestä, perheestä, arjesta, ihmisyydestä, elämästä. Jos sinulla on tarina kerrottavana, lähetä se toimituksemme sähköpostiosoitteeseen. Otamme sinuun yhteyttä aina ennen tarinan julkaisemista.
Tarina on julkaistu sivustollamme vuonna 2017.
Miksei Katja etsi tummaihoista miestä, voi onko niin, että tummaihoinen mies ole missään tapauksessa kiinnostunut yksinhuoltajista?
Miksi Katja saa tehdä ihan mitä tahansa ja vaatia automaattisesti kunnioitusta muilta mutta minä suomalaisena miehenä en saa edes kunnioittaa itseäni?
Ei Katjan lapsi ole mitään pahaa tehnyt, mutten ole kyllä minäkään joten miksi minun pitäisi olla naurunalaisena kaikkialla ja näyttää mieheltä jolla on uskoton vaimo? Sillä vaikka asia ei olekaan niin, niin siltä se tosin aina näyttää mentiin me minne tahansa tämän lapsen kanssa.
En minä halua näyttää miltään tossukalta joka ”katselee vierestä kun musta tosimies hoitelee minun vaimoani kun en itse siihen pysty”. Sellaisen leiman saaminen on nöyryyttävää ja loukkaavaa.
Muutenkin Katjan kaltaisista naisista huokuu aina vähän sellainen historia että alussa on oltu niin mustien miesten täydellisyyden ylistäjiä ja valkoiset miehet ovat kaikki vastenmielisiä joko alistajia tai juoppoja tai mitä vaan. Tässäkin jutussa Katja läksyttää vastenmielisiä suomalaisia miehiä heidän rajoittuneisuudestaan. Eräs vastenmielisyyden muoto sekin.
Afrikan täydelliset herrasmiehet eivät ilmeisesti sitten ole yhtään rajoittuneita kun heille ei Katja ja hänen puoliksi afrikkalainen lapsensa tunnu kelpaavan? Vai onko Katja jostain syystä saanut tarpeekseen mustien miesten täydellisyydestä? Syytä siihen miksei Katja ota uutta mustaa miestä ei jutussa mainita.
Hyvä ja osuva kirjoitus Markus 👍
Osuvaa ja asiaa
no jo on ajatuksen…jos kaikki ajattelee noin, niin säälittävää.
Suomalaisen miehen on katsottava peiliin ja mietittävä, miksi ei halua elättää mustan miehen lasta.
Onko vihreitten ja vasureiden leireissä rasisteja vai eikö ne tunnu miehiltä??
Katjuska hyvä, teoilla on seurauksensa ja joskus se paska vaan tulee tuulettimeen. Voimia.
Katja semmoset miehet saaki mennä jotka eivät lasta hyväksy,kyllä vielä tuulee oikea mies vastaan,tsemppiä sitä odotellessa.
Tulee siiiiiis todella pitkääää odotus.
Etkö vois vaan antaa lapsen pois
Kyllä sinä jonkun vihreän miehen jolla on alistus fetissi vielä löydät. Ja mikset etsi toista mustaa miestä jos kerta vain valkoisten miesten ajatusmaailmassa on ongelmia? Vai eikö asia ole niinkuin maalaat?
Miksi haluat kelvata miehille?
Rankka homma. Hommaa mies vihervasemmistolaisista feministimiehistä tai etnisistä miehistä. Problem solved!
Tämä kirjoitus on surullinen, mutta valitettavan yleinen esimerkki ennakkoluuloista, jotka syntyvät yhden negatiivisen kokemuksen perusteella. Se, että yksi mies on ääneen sanonut syyn epäonnistuneelle suhteelle olleen lapsesi ihonväri, ei tarkoita ettäkö loput kolme kappaletta aiempia deittejäsi ovat ajatelleen samoin. Ja kaikista vähiten se tarkoittaa, että suurin osa suomalaisista miehistä näin ajattelisi.
Suurin osa deiteistä ei onnistu, tämä on tilastollinen totuus. Jos alkaa välittömästi osoittamaan syyllistä sen perusteella, mikä on tämän sukupuoli ja ihonväri, osoittaa itse vahvoja merkkejä siitä, mitä näkee toisissa. Tämä on omien kielteisten tunteiden, tässä tapauksessa rasististen ennakkoluulojen, projisoimista ulkopuolisiin.
Juu… muuta vaa ruattiin ja pian. Arvomailmasi näkyy ihan viimeistään seuraavana aamuna, kun