Kalliokiipeilyä harrastavan Jarkon olkapää meni sijoiltaan juuri, kun hän oli siirtymässä tukipisteestä toiseen. Olkapäähän tuli venähdysvamma ja rustorenkaaseen repeämä, mutta kiitos kuntouttavan hoidon, mies on pian taas kiipeilykunnossa. Tässä Jarkon Oma tarina.

Kuukausi sitten olin kiipeilemässä isolla siirtolohkareella parin kaverini kanssa. Harrastan boulderointia eli matalalla kiipeilyä ilman varmistusta. Olin juuri siirtymässä yhdestä tukipisteestä seuraavaan ja aika erikoisessa asennossa: pidin kalliosta kiinni vasemmalla kädelläni ja vartaloni oli miltei vaakasuorassa. Kun irrotin oikean käteni, tunsin vasemmassa olkapäässäni muljahduksen ja kuulin risahduksen – ja tipahdin.

Pudotusta oli onneksi vain puolitoista metriä, ja paikalla oli putoamisen varalta patja. Olkapää oli muljahtanut takaisin paikoilleen. En tuntenut juurikaan kipua, mutta olkapäästä ennen putoamista kuulunut ääni kertoi minulle, että jotain oli käynyt. Laitoin olkapäähän kylmää ja keräsin kamani kasaan.

Tein seuraavana aamuna vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiöön ja sieltä minua kehotettiin menemään lääkäriin. Pääsin vielä saman päivän aikana ortopedin vastaanotolle. Hän diagnosoi olkapäästä rustorenkaan repeämän. Kun olkapää käväisi pois paikoiltaan, nivelsiteet olivat päässeet venähtämään. Muutaman päivän päästä otettu magneettikuva varmisti diagnoosin.

Leikkaus oli aluksi yksi vaihtoehto, mutta lääkäri halusi ensin kokeilla konservatiivista hoitoa eli käytännössä fysioterapiaa. Konservatiivisessa hoidossa vaurioituneisiin kudoksiin ei kajota, vaan niiden ympärillä olevia lihaksia vahvistetaan harjoittelulla. Varasin ajan fysioterapeutille Itäkeskuksen OMT-Keskuksesta; työkaverini oli aikoinaan suositellut Auronia.

Kädessäni oli kantoside parin päivän ajan ja olkapää oli aluksi todella kipeä, mutta paraneminen lähti käyntiin vauhdilla. Olen nyt käynyt fysioterapiassa neljä kertaa ja hoito puree hyvin. Leikkauksesta ei enää edes puhuta. Olen treenannut olkapään ja sen ympäristön lihaksia kuminauhoilla ja pienillä painoilla lähes joka päivä parinkymmenen minuutin ajan. Fysioterapeuttini lataa minulle aina uusia harjoitteita Oma Olonosturi -nettipalveluun.

Kävin lääkärin kontrollissa viime viikolla. Harjoitteet ovat tehonneet ja ennuste näyttää hyvältä. Töissä joudun ottamaan vielä pari viikkoa vähän iisimmin, mutta eiköhän olkapää muutaman kuukauden päästä ole entisellään.

Sain myös lääkäriltä luvan alkaa rasittaa olkapäätä omien tuntemusteni mukaan. Olen tänään menossa kiipeilemään ensimmäistä kertaa onnettomuuden jälkeen – en malta odottaa!