Lasten ja nuorten aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön eli ADHD:n diagnoosit ovat yleistyneet Suomessa nopeasti.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) rekisteritietojen mukaan vuonna 2015 oli 7–17-vuotiaista pojista 2,9 prosentilla ADHD-diagnoosi, mutta vuonna 2022 diagnoosin saaneiden osuus oli kasvanut jo 8,30 prosenttiin. Tytöillä ADHD-diagnoosit yleistyivät samalla ajanjaksolla 0,7 prosentista 3,3 prosenttiin.
ADHD-diagnoosien osuudet ovat siis kasvaneet kahdeksassa vuodessa pojilla noin kolminkertaiseksi ja tytöillä yli viisinkertaiseksi. Viime vuoden alustavat tiedot osoittavat THL:n erikoistutkijan Miika Vuoren mukaan, että yleistyminen jatkui samansuuntaisena.
Tiedot perustuvat THL:n ylläpitämiin perusterveydenhuollon (AvoHilmo) ja erikoissairaanhoidon (TerveysHilmo) hoitoilmoitusrekisterien tietoihin.
Kansainvälisissä tutkimuksissa lasten ja nuorten ADHD:n yleisyyden arvioidaan olevan keskimäärin noin 5 prosenttia. Suomessa ADHD-diagnoosit ovat siten pojilla merkittävästi kansainvälistä 5 prosentin tasoa yleisempiä, tytöillä taas sitä harvinaisempia.
Terveyspalveluissa asioi vuonna 2022 yhteensä 28 351 poikaa ja 11 364 tyttöä, joilla oli ADHD-diagnoosi. He olivat 7-17-vuotiaita.
Mistä johtuu?
ADHD-diagnoosien yleistyminen on THL:n ylilääkäri Terhi Aalto-Setälän mukaan merkittävä haaste oppilaitoksille ja sosiaali- ja terveyspalveluille.
Diagnoosien yleistymiseen ovat vaikuttaneet Aalto-Setälän mukaan yhtäältä erilaiset lasten ja nuorten kasvuympäristöihin liittyvät tekijät, toisaalta tutkimuksiin ja hoitoon ohjautumisen lisääntyminen sekä muutokset diagnoosikäytännöissä.
-Riittämätön uni ja liikunta, lisääntynyt digin ja somen käyttö sekä muutokset kouluympäristöissä näkyvät nekin ADHD-tyyppisen oireilun yleistymisenä, toteaa Aalto-Setälä.
Ylidiagnosointia?
Hyvinvointialueiden väliset erot lasten ja nuorten ADHD-diagnoosien yleisyydessä ovat huomattavan suuret.
Vuonna 2022 ADHD-diagnoosin oli saanut hyvinvointialueesta riippuen 5,9 – 20,3 prosenttia 7–12-vuotiaista pojista ja 2,0 – 7,7 prosenttia tytöistä.
Yleisimpiä lasten ja nuorten ADHD-diagnoosit olivat Pohjois-Karjalassa.
Suomessa puuttuu Aalto-Setälän mukaan järjestelmällinen tieto siitä, millaiset terveydenhuollon käytäntöihin tai lasten ja nuorten kasvuympäristöihin, kuten kotiin tai kouluun, liittyvät tekijät voivat selittää suuria alueellisia eroja.
-Pojilla ADHD-diagnoosit ovat jo siinä määrin yleisiä ja alueelliset erot sen verran suuria, että myös virhe- ja ylidiagnostiikan mahdollisuudesta on uskallettava keskustella, Aalto-Setälä toteaa painokkaasti.
Sukupuoli- ja alue-erot ADHD-diagnoosien yleisyydessä eivät ole Miika Vuoren mukaan sinänsä yllättäviä. Aikaisemmat tiedot ADHD:n lääkehoidosta ovat antaneet hänen mukaansa saman suuntaisen kuvan. Uusi tieto sen sijaan on, että sukupuolierot ovat kaventuneet voimakkaammin 13–17-vuotiailla nuorilla kuin 7–12-vuotiailla lapsilla.
-Tytöt näyttävät saavan tilastojen valossa diagnoosinsa poikiin nähden verraten myöhään, Vuori arvioi.