Maailman ihanin mies muuttui äkisti – mitä teen?

1

Pilvin Oma tarina on kertomus mustasukkaisuuden varjosta tuoreen parisuhteen yllä.

… … … … … … …

Olen 24-vuotias nuori nainen ja viettänyt ihan normaalin nuoruuden; olen mennyt ja tullut ja ollut ja tehnyt sen saman toistamiseen. Viimeisen pari vuotta on tuntunut siltä, että haluaa rauhoittua, on nähnyt jo tuon kaiken klubeilun ja sähläilyn.

Olen seurustellut kerran, mutta se päättyi miehen aloitteesta. Nyt olen löytänyt minua nelisen vuotta vanhemman miehen, jonka kanssa kaikki sujuu todella hienosti. Tai melkein. Olemme olleet yhdessä viisi kuukautta, eikä mikään tai kukaan aiemmin ole liikuttanut minua näin paljon. Hän on mitä parhainta seuraa: hauska, keskustelutaitoinen, huomioiva, suorastaan nerokas poikaystävä. (Juttu jatkuu)

Viimeiset viikot ovat kuitenkin olleet aika kaoottisia. Hänestä on tullut esiin omituisia piirteitä. Tiedän, tiedän, pahaenteiseltä vaikuttaa, ja järki on päässäni koko ajan. Mutta pidän hänestä kokonaisvaltaisesti ja olisi suorastaan surku, jos tarinamme päättyisi.

Kyse on hänen mustasukkaisuudestaan. Hänessä on herännyt ajatuksia, että petän häntä. Tai jätän hänet kuitenkin jossain käänteessä. En oikein jaksaisi vakuutella häntä koko ajan tästä turhuudesta, ja minua hävettää ja piinaakin tämä perään soittelu (kaveritkin ihmettelevät), ja hänen ilmestymisensä paikkoihin, joissa hänen ei pitäisi olla.

Voiko tämä mennä pahemmaksi? Ilmeisesti voi. Olen kysellyt kavereitteni mielipidettä, ja he ovat sitä mieltä, että minun pitäisi jättää tämä mies. Merkit ovat hyvin hälyttäviä heidän mielestään. Itse en ole vielä valmis siihen. Miten voisin auttaa häntä? Tätä minä ennemminkin mietiskelen. Miten saisin hänet vakuuttuneeksi, etten minä häntä petä. Hän ei myönnä että häntä olisi joskus satutettu tai petetty. Hän puhuu intuitiosta, joka hänellä on asioista. Tämä vähän kyllä loukkaakin minua.

Mitään ei varsinaisesti ole vielä sattunut. Hän mököttää kyllä. Ja kuten sanottua, kyttää. En pidä tätä kamalan rakentavana. Mikä häntä voisi auttaa, en haluaisi erota todellakaan. Miten minä voisin häntä auttaa? Onko jotain keinoa? Jos joku on elänyt tällaisessa tilanteessa, miten sinä olet ratkaissut asian?

Sekin minua ihmetyttää, että miksi mustisajattelu putkahti vasta nyt – en ole mitenkään provosoinut häntä. Onko hän siis näytellyt ja pystynyt pitämään kaiken aisoissa tähän saakka, vai onko mustasukkaisuus kehittynyt tunteiden lujittumisen yhteydessä.

Minkäänlaista hullua käytöstä, räyhäämistä tai muuta manipulaatiota tai sen sellaista ”narsistista” en ole hänessä huomannut. Siksikään en haluaisi luopua ja luovuttaa…

Kerro meille Oma tarina – lue ohjeet täältä

Jaa

1 kommentti

  1. Olin aivan samanlaisessa tilanteessa. Olin myös sen maailman ihanimman miehen kanssa suhteen alku vaiheessa.. Tämä mitä minullekin kaikki hokivat tuntui itsestä liian karulta mutta nyt tiedän kuinka totta se olikaan. Hän on luultavasti vasta nyt näyttämässä todellisen itsensä sinulle tai osan siitä. Hän on saanut sinua jo vähän koukkuunsa mutta muista se järki ja hälytys kellot. Tällaisia ihmisiä ei voi pelastaa eikä auttaa, vaikkakin meillä se on usein se ensimmäinen luonnollinen ajattelu tapa varsinkin rakastuneena… itse yritin myötäillä ja auttaa ja vakuuttaa mutta kuitenkin miltein henkeni menetin.

Kommentoi

-->