Lapsi ei osaa kertoa sanoin, mikä on hätänä. Kiukkuavan, takertuvan tai vetäytyvän käytöksen takana on kuitenkin stressitilassa oleva ihminen, joka pyytää käytöksellään vanhemman apua.

Lapsen käytöksen taustalla on yleensä tavallinen kehitysvaihe ja normaali tunnereaktio turhauttavaan tilanteeseen. Toiset ovat myös myös synnynnäisesti herkkiä reagoimaan. 

– Lapsen tunteet kaipaavat kuitenkin aina aikuisen huomiota ja jäsennysapua. Huolten kohtaaminen lähtee liikkeelle lapsen tunteiden paremmasta ymmärtämisestä, kertoo psykologi ja psykoterapeutti Saara Salo Terveystalon Fokus Mielen erikoisyksiköstä. 

Lapsen tunne on aina reaktio johonkin

Tärkeintä on, että aikuinen asettuu pohtimaan, mistä kaikesta oman lapsen kohdalla juuri nyt on kyse. Koska lapsi ei osaa vielä sanoittaa tunteitaan, vaatii vanhemmuus välillä salapoliisityötä.

– Jotta voi ymmärtää paremmin lapsen tunteita, tulisi seurata lapsen mieltä. Millainen tilanne tai mennyt päivä lapsen näkökannalta oli, ennen kuin kiukuttelu alkoi. Näkyviin tulevan tunteen alla voi olla toinen tunne, joka aiheuttaa käytöksen. Esimerkiksi iltapäivällä tai illalla purkautuvan kiukuttelun syynä voikin olla päiväkotipäivän aikana koettu ikävä vanhempaa kohtaan, kuvailee psykologi ja kouluttajapsykoterapeutti Katri Laine Terveystalo Fokus Mielen erikoisyksiköstä.

Turvallinen vanhemmuus on yhteyttä lapsen ja vanhemman välillä

Jokainen lapsi tarvitsee vanhemman, joka säilyy itse riittävän rauhallisena sekä ymmärtää riittävän osuvasti, mitä lapsen hankalan käytöksen takana voi olla. 

– Turvallisuuden tunne syntyy hyvän ja ennakoitavan kotielämän lisäksi yhteyden kokemuksesta omaan vanhempaan. Siitä, että vanhempi aktiivisesti pyrkii rauhoittamaan lasta. Tunnetaitoja kannattaa opetella yhdessä ja voi yrittää sanoittaa lapsen tunteita kertomalla, mitä näkee: ”Huomaan, että näytät tosi surulliselta, mitä päiväkodissa tapahtui?”, kuvailee Saara Salo.

Kun tunnekuohu on suuri, ei sanoista ole enää hyötyä. 

– Tällöin on tärkeää olla vain lapsen lähellä, ottaa syliin (jos lapsi antaa), silitellä ja rauhoitella.

Puhumattomuudella suojellaan enemmän omia kuin lapsen tunteita 

Psykologi Katri Laine kertoo, että vanhemmat varovat joskus tunteista puhumista, koska puhetta kaipaava aihe herättää heissä itsessään vaikeaa oloa. 

– Tämä on hyvin inhimillistä. Kukaan vanhempi ei ole täydellinen ja esimerkiksi oma stressitila vaikuttaa herkästi siihen, miten lasta tulkitsee ja tilanteeseen reagoi. Omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista on tärkeä pitää huolta ja itselle pitää pystyä antamaan anteeksi. 

Tuen hakeminen ajoissa on viisasta vanhemmuutta

Jokainen vanhempi tarvitsee tukea ja toisia aikuisia jaksaakseen. Apua kannattaa hakea aina, kun lapsen käytös tai kehitys mietityttää.

– Jokainen tuntee oman lapsensa parhaiten. Voi olla hyvä hakea apua esimerkiksi silloin, kun lapsi ei saa kiukkuaan laantumaan tai ota toistuvasti vastaan apua riittävän ajoissa. Tai kun lapsi vetäytyy, ei juttele tai näyttää surulliselta. Myös muiden aikuisten ilmaisema huoli lapsesta tai erityinen piirre kehityksessä voi olla hyvä syy hakea ammattilaisen neuvoja. 

Vanhemmuus on aina monimutkaista ja tunteita herättävää. Yksin ei kannata jäädä. 

– Läheiset ja ammattilaisen apu ovat tärkeitä tukipilareita. Yhdessä asiantuntijan kanssa sitten selkiytetään tilannetta ja etsitään toimivia tapoja perheen ja sen jäsenten tueksi, Katri Laine päättää.