Muistisairaus kansantautina yleistyy. Suomessa arvioidaan olevan noin 200 000 muistisairasta, joista suuri osa on hoivakodeissa asuvia ikäihmisiä. Tässä jutussa Muistiliiton asiantuntijat kertovat keinoja, joilla muistisairas kohdataan kunnioittavasti ja arvostaen tilanteissa, joissa ihmisen käytös tai tahto muuttuvat muistisairauden takia.

Koska muistisairaus etenee yksilöllisesti ja muuttaa ihmistä monella elämän eri osa-alueella, myös hoivakotien henkilöstön on hyvä kehittää muistisairaiden sekä heidän läheistensä kohtaamisen taitoja.

Muistisairaus ei estä tekemästä omia valintoja

On aivan tavallista, että ihmisten mieli muuttuu välillä. Myös muistisairaan mieli saattaa muuttua, ja se on suotava hänelle. Muistisairas henkilö kannattaa kohdata hyväksyvästi ja hetkessä.

Jos muistisairaan kanssa eteen tulee uusi tilanne, on hoitajan ja läheisen tehtävä olla joustava. Ei kannata lähteä inttämään muistisairaan kanssa, tai pakottamaan tätä nykyhetkeen. Jos muistisairas ei tunnista tai muista sinua, ei kannata syyttää tätä muistamattomuudesta.

Pysy rauhallisena ja positiivisena ja esittele itsesi. Muistisairaan elämänhistoria auttaa tutustumaan henkilöön, mutta liian tiukkoja olettamuksia muistisairaan henkilön tavoista ja mieltymyksistä ei tule tehdä. On parempi antaa henkilön valita itse kuin olettaa tietävänsä mitä tämä tahtoo.

Auta muistisairasta sanoittamaan tunteita

Joskus muistisairaan mieli muuttuu ihan muuten vain, mutta joskus mielenmuutoksen takana voi olla jokin syy, jota muistisairas ei itse kykene kertomaan. Hoitaja ja läheinen voivat auttaa muistisairasta sanoittamaan tätä syytä. Jos muistisairas on esimerkiksi aiemmin käyttänyt aina hameita, mutta nyt haluaa pukeutua pelkkiin housuihin, voi syy löytyä keskustelemalla.  

Voi esimerkiksi kysyä: ”Pidät siis nykyään mieluummin pitkiä housuja kuin hametta. Tuntuvatko housut sinusta lämpimämmiltä kuin hame?” Tai: ”Tuntuuko hameenhelma sinusta ikävältä ihoa vasten?”

Kysymällä voi auttaa muistisairasta sanoittamaan omaa tunnettaan tai ajatusmaailmaansa. Tuettu päätöksenteko antaa muistisairaalle mahdollisuuden tehdä itse omaan arkeensa liittyviä valintoja.

Mieli voi muuttua myös suurempien asioiden, kuten vaikkapa uskonnollisen vakaumuksen kohdalla. Kannattaa aina varmistaa, mikä on muistisairaan tahto kyseisenä päivänä. Läheisen kannattaa suhtautua suurempiinkin muutoksiin avoimesti ja yrittää hyväksyä, että sairaus voi muuttaa ihmistä merkittävillä tavoilla.

Hoivakodissa ihmistä täytyy suojata myös häneltä itseltään 

Muistisairaan päivät vaihtelevat, välillä mikään ei innosta, kun taas välillä kaikki sujuu hyvin.

Vaikka ihmisellä on oikeus päättää omasta elämästään, ikäihmisen hoivaan kuuluu myös suojaamisen periaate. Hoivakodissa ihmistä täytyy suojella häneltä itseltään tai ulkopuolisilta uhilta, jos hän ei itse siihen kykene.

Toisin sanoen ihmisen hygieniasta, ravitsemuksesta, hyvinvoinnista ja turvallisuudesta tulee huolehtia. Joskus voikin olla tarpeen ajatella hieman luovemmin, jotta ihmisen perustarpeet ja hyvinvointi tulevat turvattua arjessa. 

Läheinen vierailee usein hoivakodissa hetken verran, eikä välttämättä näe kaikkea mitä arkeen kuuluu. On ymmärrettävää, että välillä tulee hetkiä, joissa läheinen pohtii, mitä hoivakodissa oikein tapahtuu ja onko sovitut asiat tehty.

Muistisairas saattaa myös käyttäytyä eri tavalla eri ihmisten kanssa. On hyvin tyypillistä, että hoitajalle sanotaan kaiken olevan hyvin, mutta omalle läheiselle uskalletaan kertoa, jos jokin on pielessä.

Jos tuntuu, että muistisairaan ja hoivakodin henkilökunnan kertomat asiat poikkeavat toisistaan paljon ja toistuvasti, voi olla hyödyksi kokoontua kaikki yhdessä saman pöydän ääreen keskustelemaan asioista. Jos muistisairaalla on useampi läheinen, esimerkiksi lapsia, on hyvä, että sisarukset osallistuvat hoitokokoukseen yhdessä, jotta koko perheellä on yhteinen käsitys hoidosta.

Tiedon välittämistä helpottaa huolella tehty kirjaaminen. Kirjauksista näkee esimerkiksi, jos muistisairaan kanssa on keskusteltu ulkoilusta, mutta hän on tiukasti kieltäytynyt juuri silloin.

Kirjauksista näkee myös, jos muistisairas toistuvasti kieltäytyy jostakin aktiviteetista tai toimenpiteestä. Tällöin asia voidaan ottaa nopeasti puheeksi läheisten kanssa ja pohtia yhdessä, mitä asialle voisi tehdä.

Artikkelia varten on haastateltu Muistiliiton asiantuntijoita Outi Ronkaista ja Mailis Heiskasta.