Omaisen epätoivo: Miksi läheistäni ei oteta hoitoon, hän on vaarallinen itselleen ja muille

1

Vantaalaisnaisen hätähuuto paikallisessa sosiaalisen median keskusteluryhmässä saa kysymään kuinka syvälle suomalainen hyvinvointiyhteiskunta itsensä aikoo upottaa.

Nainen kertoo kirjoituksessaan ilmeisesti lähisukulaisestaan, joka ei saa tarvitsemaansa psykiatrista hoitoa, koska ei osaa sitä itse pyytää, tai halua. Läheiset sen sijaan näkevät tilanteen kamaluuden. Henkilöllä on todettu paranoidinen skitsofrenia, joka on vakava mielenterveyssairaus. Oireisto on kuitenkin pysynyt kurissa, kun hän on ottanut lääkkeensä. Kun lääkkeiden otto jäi, kaikki romahti.

-Henkilö oli lähtenyt ulkomaille ilman rahaa, myynyt puhelimensa sekä pankkikortti oli tuhoutunut, omainen kuvailee tilannetta.

Läheinen oli yli kuukauden päivät kateissa ulkomailla, ja hänet saatiin ”kiinni” vasta, kun poliisi sai hälytyksen kaupasta. Siellä sairastunut ihminen oli tuhonnut kaupan omaisuutta. Häntä ei kuitenkaan toimitettu ulkomailla sairaalaan, vaan päästettiin menemään.

Myöhemmin hän palasi Suomeen ja läheiset olivat tyytyväisiä, kun henkilö saatiin psykiatriseen päivystykseen. Siellä lääkäri kuitenkin passitti hänet samana iltana takaisin kotiin. Henkilö on vaarallinen niin itselleen kuin muille. Hän tuhoaa paikkoja ja on uhannut tappaa itsensä ja muut.

Uusi psykiatrisessa päivystyksessä käynti. Jälleen kotiin heti.

-Alkaa pikku hiljaa tuntua siltä, että henkilö on terve. Ja psykiatrinen sairaala on alun perin tehnyt väärän diagnoosin.  Hän on muistamaton ja muun muassa antanut kotinsa muiden ihmisten käyttöön ottaen itselleen poste restante -osoitteen ja vaeltaen kodittomana pitkin pääkaunkiseutua. Kaikki asiat ovat hoitamatta. Puhuu itsekseen ja naureskelee itsekseen. Mutta henkilö on ilmeisesti terve, nainen pähkäilee.

Läheiset alkavat olla aivan epätoivoisia.

-Oli diagnoosi mikä hyvänsä, riittää se, että henkilö itse osaa skarpata tutkimustilanteessa siten, että vaikuttaa täysin terveeltä. Ei väliä mikä diagnoosi taustalla eikä väliä käytöksestä muualla. Olen niin pettynyt ja vihainen siihen, että nuori henkilö ei saa tarvitsemaansa apua. Meitä läheisiä ei kuunnella yhtään. Mielentilatutkimuspyynnöillä, diagnooseilla ja virka-apupyynnöillä pyyhitään persettä rumasti sanottuna. Tiedän, että mielenterveyslaki on mitä on, samoin pakkohoitoon liittyvä lainsäädäntö. Mutta haluan myös peräänkuuluttaa lääkäreiden vastuuta. Vaikka on kiire, niin haluatteko seuraavaksi todeta henkilön kuolleeksi tai jonkun hänen läheisensä? Voiko tämä todellakin olla näin? omainen kirjoittaa somessa.

Jaa

1 kommentti

  1. Pirjo Pihlainen on

    Ihan vastaavanlainen tilanne läheiseni suhteen. Kyseessä aikuinen henkilö, josta olen tehnyt ilmoituksia useaan otteeseen, mutta avunpyyntöni ovat menneet kuuroille korville. Vuosia olen yrittänyt, mutta olen voimaton enkä jaksa enää välittää. Olen kauhuissani ja pelkään, milloin tulee puhelinsoitto että jotain on tapahtunut.

Kommentoi