Haimasyöpä on yksi vakavimmista syöpätaudeista, sillä vain pieni osa sairastuneista on elossa viisi vuotta sairauden toteamisen jälkeen.

Vakavuutta lisää se, että sairaus löytyy harvoin varhaisvaiheessaan. Haimasyöpä syntyy haimakudoksen terveiden solujen muuttuessa pahanlaatuisiksi. Haimasyöpä on tuntemattomasta syystä yleistymässä. Suurin osa haimasyövistä on niin sanottuja adenokarsinoomia eli rauhassyöpiä ja pienempi osa harvinaisia alatyyppejä, kuten haiman neuroendokriinisia kasvaimia.

Haimasyöpä, kuten syövät yleisestikin, on iäkkäiden ihmisten sairaus, sillä esiintymishuippu on 70 vuoden iässä. Kaikkia haimasyövän syntyyn vaikuttavia tekijöitä ei tunneta, mutta tupakoinnin (erityisesti miehillä), kroonisen haimatulehduksen ja diabeteksen yhteys haimasyöpään vaikuttaa selvältä.

Tupakointi, myös nuuskan käyttö, lisää riskiä sairastua haimasyöpään. Myös perinnölliset tekijät vaikuttavat. Kuka tahansa voi kuitenkin sairastua haimasyöpään.

Gastroenterologisen kirurgian erikoislääkäri Antti Siiki Tampereen yliopistollisen sairaalan haimakirurgian yksiköstä toteaa Ilta-Sanomille, että myöhäiset diagnoosit johtuvat siitä, että oireilu voi olla hyvin vähäistä tai olematonta.

-Saattaa olla jotakin lievää vaivaa, joka ei yhdisty mitenkään kasvainepäilyyn. Ja sitten kun oireet pahenevat ja potilas kuvataan, haimasyöpä löytyy levinneenä, hän toteaa Ilta-Sanomissa.

Lehden mukaan Suomessa todetaan vuosittain noin 1 200 haimasyöpää, ja syöpäkuolemia haimasyöpä aiheuttaa kolmanneksi eniten.

On olemassa kolme oiretta, joita Siiki pitää merkillepantavina:

– Tahaton laihtuminen, selittämättömät vatsakivut ja ihon tai silmien keltaisuus ovat hälytysmerkkejä, jolloin ainakin pitäisi hakeutua tutkimuksiin.

-Vatsakipu voi olla vyömäistä ylävatsakipua tai jopa selkään säteilevää, tai se saattaa lisääntyä poikkeuksellisesti. Muita haimasyövän tyypillisiä oireita ovat rasvaripuli, ulosteen muuttuminen vaaleaksi tai virtsan muuttuminen tummaksi. Hoikalle iäkkäämmälle ihmiselle ilmaantuva diabetes tai sokeritason nousu saattaa olla merkki haimakasvaimesta, sillä se viittaa haiman vajaatoimintaan.

Haimasyöpä hoidetaan leikkauksella aina, mikäli se on mahdollista. Pysyvään paranemiseen pyrkivä leikkaus tehdään, jos ei todeta etäpesäkkeitä tai kasvua vaikkapa ympäröiviin verisuoniin.

Haimasyövän leikkaushoito on mutkikasta. Jos syöpä on levinnyt tai sitä voida poistaa, voidaan leikkauksella joskus helpottaa oireita, jotka johtuvat esimerkiksi sappiteiden ahtautumisesta.

Lupaavia tuloksia paikallisesti levinneen haimasyövän hoidossa on saatu uusilla yhdistelmäsolunsalpaajilla. Jos kasvain reagoi hoitoon eli pienenee hyvin, tehdään tämän jälkeen usein uusi arvio leikkausmahdollisuuksista. Toisinaan harkitaan sädehoidon ja solunsalpaajahoidon yhdistämistä, ns. kemosädehoitoa.

Jos haimasyöpä on levinnyt laajalle tai lähettänyt etäpesäkkeitä, hoitona voidaan käyttää solunsalpaajia.

Lähteet: Docrates, Ilta-Sanomat, Terveyskirjasto