Ylipaino ja lihavuus ovat yleisempiä lapsilla ja nuorilla, joiden perheillä on matalampi sosioekonominen asema.

Tämä selviää Terveyden ja hyvivoinnin laitoksen THL:n tuoreesta tutkimuksesta. Sosioekonomista asemaa tarkasteltiin vanhempien koulutuksen sekä kotitalouden tulojen ja asuinpaikan mukaan. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin lasten ja nuorten ylipainon ja lihavuuden sekä asuinpaikan välistä yhteyttä.

Ylipaino ja lihavuus olivat yleisempiä lapsilla, joiden vanhemmilla oli vähän koulutusta sekä vähän tuloja, ja jotka asuivat maaseutumaisella alueella verrattuna korkeammin koulutettujen vanhempien sekä suurituloisempien ja kaupungeissa asuvien perheiden lapsiin ja nuoriin.

Esimerkiksi lihavuuden yleisyys oli 21 prosenttia alakouluikäisillä eli 7–12-vuotiailla pojilla ja 14 prosenttia tytöillä, joiden äideillä oli matala koulutus. Korkeasti koulutettujen äitien pojilla vastaava osuus oli 11 prosenttia ja tytöillä 6 prosenttia. Vastaava ero alakouluikäisten poikien ja tyttöjen lihavuuden yleisyydessä havaittiin myös isän koulutustason mukaan.

Pienituloissa perheissä alakouluikäisten poikien lihavuuden yleisyys oli 17 ja tytöillä 11 prosenttia, kun taas suurituloisimpien perheiden pojista vastaava osuus oli 9 ja tytöistä 4 prosenttia.

Maaseutumaisissa kunnissa asuvien alakouluikäisten poikien lihavuuden yleisyys oli 19 prosenttia ja tyttöjen 13 prosenttia. Kaupunkimaisissa kunnissa asuvilla pojilla vastaava osuus oli 14 ja tytöillä 8 prosenttia.

Tutkimuksessa tarkasteltiin ensimmäistä kertaa vanhempien sosioekonomisen aseman sekä lasten ylipainon ja lihavuuden yleisyyden välisiä yhteyksiä yhdistämällä kahden kansallisen rekisterin, Perusterveydenhuollon avohoidon hoitoilmoitukseen (Avohilmo) ja Tilastokeskuksen, tietoja.

-Kansalliset rekisterit ovat merkittävä ja kustannustehokas tietolähde tutkimukselle. Näin kattavat rekisteritiedot lasten ja nuorten ylipainon ja lihavuuden yleisyydestä ovat kansainvälisestikin tarkasteltuna ainutlaatuisia, sanoo kehittämispäällikkö Päivi Mäki THL:stä.

Sosioekonomisia eroja ylipainon ja lihavuuden yleisyydessä selittävät muun muassa elintavat, yleinen terveystietoisuus ja kulttuuriset tekijät.