Painetussa Hymy-lehdessä on tarinansa kertonut Vilma Kontiokorpi-Sepponen, joka sai sikainfluenssapiikin marraskuussa 2009 ollessaan vain 17-vuotias. Hän opiskeli tuolloin lähihoitajaksi toista vuotta.
Lehdessä nainen kertoo, että rokotteen saatuaan, noin puolentoista viikon jälkeen, alkoi väsyttää koulupäivisin ja hän alkoi nukkua kesken oppituntien. Yöunetkin menivät sekaisin. Hän alkoi heräillä kymmeniä kertoja yössä ja näki painajaisia, koki hallusinaatioita ja pelottavia kuulo- ja tuntoharhoja.
Vilma googletteli oireitaan ja ymmärsi ne pian narkolepsiaksi. Mediassa ei tuolloin aiheesta kirjoiteltu mitään. Terveydenhoitajakaan ei ymmärtänyt asian päälle. Sama oli lääkärin kanssa. Lopulta Vilma pääsi neurologille ja diagnoosi tuli vuonna 2010. Lähihoitajaopinnot jäivät ja nainen sai sosionomin paperit. Nyt hän työskentelee Pieksämäellä sotealan yrityksessä.
Hän kertoo Hymylle, että työnantajalle sairautta ei tarvitse peitellä. Työpäivän aikana hän nukkuu yhdestä kolmeen kertaa.
-Kestää aikansa sopeutua ja oppia elämään sairauden kanssa, Vilma kertoo Hymyssä. Terveen elämän ja säännöllisyyden merkitys korostuvat narkolepsiassa. Hän saa myös lääkitystä, mutta Vilma tietää, että kaikille sellaista ei löydy.
-Näen edelleen painajaisia. Koen että niitä on erityisen paljon ja voimakkaina, ei ole päivääkään ilman niitä. Se on henkisesti todella raskasta, nainen kertoo lehdessä.
-Narkolepsiassa unet ovat erittäin todentuntuisia. Unen ikävä tunnetila voi jäädä päälle moneksi päiväksi. Herään yhä 20 kertaa yössä.
Vilma sai korvausta narkolepsiasta 30 000 euroa. Byrokratia on ollut hankalaa. Hän on joutunut turvautumaan juristin apuun.
Pandemix-rokotteen arvioidaan sairastuttaneen kolmisensataa lasta ja nuorta Suomessa narkolepsiaan.
-Sillä mennään mitä on annettu. Jokaisella on haasteensa, Vilma summaa kohtaloaan Hymyssä.
