Miksi kiva maaseudun mies ei kelpaa naiselle?

6

29-vuotiaan pohjoiskarjalaisen Samin tarina siitä, mitä on olla sinkku Lieksassa, pienessä kaupungissa itärajalla.

Joku voisi ajatella että mitä tämä tarina tekee tässä yhteydessä, mikäs terveystarina tämä on. Voi kuulkaa, on se. Vahvasti terveystarina, nimittäin mielenterveystarina. Jonninjoutavuuttani tässä pohdiskelen, että onko pakko muuttaa naisen perään jonnekin seuduilta joilla on syntynyt, kasvanut ja elänyt – ja joita rakastaa.

Lieksa on pieni kaupunki täällä Ylä-Karjalassa. Jostain joskus luin, että täällä on aika paljon sinkkumiehiä työikäisenä vaeltelemassa ilman emäntää. No ei tarvitse kylläkään tuollaisia tutkimustuloksia, tiedän jo lähipiiristäni kaksikymmentä ukkoa.

Joku on tehnyt ratkaisunsa ja lähtenyt pois, koska ei kestä elämää syrjäisillä saloilla yksin. Minä toivon että löytäisin naisen, sillä pirtti on kunnossa ja järvi vieressä. Eikö nyt kukaan tänä ekoaikana ole tällaisesta kiinnostunut. Harmi vaan etten ole maajussi, niin en voi siihenkään (tv-ohjelmaan) osallistua.

En minä ihmettele että monilla on maaseutukylillä ”tuontirakkautta” eli ovat ihastuneet ulkomailla, tuolla Aasiassa, ja sitten vaimo on sieltä tullut. Kun ei suomalaisille naisille kelpaa tulla luonnon helmaan. No, ei kai se asia ihan näin yksinkertainen ole. Sanoisin pikemminkin omalla kohdalla, ettei naisille tunnu kelpaavan kiltti ja maalainen tavismies sitten millään. Vai olenko minä etsinyt vääristä paikoista? Olenko minä etsinyt vääriä naisia? En ole pahis, enkä edes kovin macho. Kannatan tasa-arvoa viimeiseen huutoon, mutta en minä silti mikään vässykkätossukka ole. Enkä todellakaan mikään nössö.

Mutta kun en tykkää baareissakaan käydä, niin eipä emännät ovikelloa soittele. No eipä minulla kyllä ovikelloa olekaan, heh heh. Netin deittipalstoiltakin olen yrittänyt etsiä, mutta siellä ovat vain pinnalliset ihmiset, siltä minusta tuntuu. Pitää olla hauista ja tatuointia ja mitä nyt sitten. Ei tällainen tavallinen perusnahkainen kelpaa.

Joskus tuntuu että elämä menee ohi. Pitäisikö jättää tämä hieno ja rakas perintötila tässä järven rannalla ja luopua kaikesta vain siksi että saisi emännän. En tiedä. Koska kyllä tässä ihan oikeasti pälli alkaa levitä, näin meillä päin sanotaan. Ei ihmistä ole yksinäisyyteen luotu. Ei ole ihme, että poikamiehet maaseuduilla alkavat ryypätä, tulee mielenterveysongelmia, jopa hirsipuu kutsuu. Mikä ihme se on.

Pahikseksikaan en ala. Olen se mikä olen, ja haluan uskoa etten vielä vain ole löytänyt sitä toista puoliskoani. Sen pitää siis olla olemassa jossain.

Tällaisia ajatuksia täältä Lieksasta heittelen. Jos joku haluaa kirjoitella minulle päin, vaikkei tämä treffipalsta olekaan, niin toimitukseen voi jättää tietonsa niin otan sitten yhteyksiä.

Kerro sinäkin meille tarina – ohjeet täällä

Jaa

6 kommenttia

  1. Sami kuule…yksi vinkki….ehkä parikin…

    Naisia ei kalasteta ongella, siimalla ja syötillä…vaan verkoilla. Sinä olet oman elämäsi herra, itsenäinen, sosiaalinen mies, joka rakastaa uusia kokemuksia ja uusiin ihmisiin tutustumista ja joka tekee mitä tahtoo ( se on se verkko jota sinä vedät perässäsi)… kun tämä viesti iskee naisen alitajuntaan, hän on hulluna sinuun. Sinä, et jahtaa naista, vaan valitset niistä sen parhaan, jotka jahtaavat sinua. Eikä sinun verkkosi rajoitu tiettyyn aikaan, paikkaan tai tilanteeseen, vaan se on koko ajan mukanasi, niin että kun lähdet aamulla kalsarit jalassa lehden hakuun, aamulenkillä oleva naapurin tyttökin tarttuu siihen 🙂

  2. Jos siis miehen ei ole ”pakko muuttaa naisen perään jonnekin seuduilta joilla on syntynyt, kasvanut ja elänyt – ja joita rakastaa”, niin miks naisen pitäisi muuttaa jonnekin seuduilta missä hän on elänyt ja on töissä. Näissä pikkukylissä ei ole naisille oikein muita töitä kuin olla kotiäiti, eikä se houkuta korkeasti koulutettuja naisia.

  3. Kehitä itsellesi lihakset, ja katso miten naiset kääntyvät katsomaan perääsi ja juoksevat samalla..
    Niitä hyvärakenteisia miehiä jotka pitävät itsestänsä huolta on vähemmän kuin miehiä joilla on pelit ja vehkeet, ja niille riittää naisia.. Jokaisella on siihen mahdollisuus, mutta mukavampi valittaa kuin toimia.. Luonnonvalintaa – jos et tee tarpeellista vedotaksesi naisiin, jäät ilman.

    Tämä pätee kyllä naisiinkin, jos on peikko, tai pulla jää helposti ilman

    • Miksi muuttaa itseään naisen takia. Jos nainen ei hyväksy omana itsenään ja mies ei tykkää olla ”jonku muun kehossa” niin mitä siitä muuta tulee kun ero?

  4. Kommentoija69 on

    Tämähän on ihan selvä juttu. Sami ei löydä puolisoa, koska Sami asuu Lieksassa. Lieksa on hitaasti kuolemaan tekevä pikkukaupunki syrjäisessä Pohjois-Karjalassa. Tässä ei ole kerta kaikkiaan mitään mystistä. Tuollaisilta syrjäseuduilta muuttavat vähätkin nuoret naiset isoihin kaupunkeihin opiskelemaan, jonne he jäävät töihin valmistuttuaan ja tavattuaan siellä tulevan puolisonsa.

    Ainoa ryhmä kaupunkilaisnaisia, jonka voin kuvitella kiinnostuvan muuttamisesta Lieksan syrjäkylälle asuttamaan Samin kanssa perintötilaa, ovat muutaman vuoden turhaan alansa töitä hakeneet yliopistokaupungeissa aineenopettajiksi opiskelleet naiset, joista valtaosa joutuu hakkaamaan päätään seinään yliopistokaupunkien työmarkkinoilla, koska aineenopettajista on ruuhka-Suomessa ja varsinkin yliopistokaupungeissa valtavasti ylitarjontaa. Tällainen vuosikaudet hanttihommia tehnyt, opettajanuransa suhteen jo melkein luovuttanut nainen saattaa olla vähän yli kolmekymppisenä ja sinkkuelämään kyllästyneenä valmis muuttamaan vakituisen viran perässä jonnekin syrjemmälle perustamaan perheen, mikäli maaseudun miehellä on elinkeino kestävällä pohjalla. Kovin paljon tuollaisia naisia ei taida kuitenkaan olla, koska kaupunkielämän sykkeestä on vaikea luopua.

  5. Kyllä minulle kelpaisi tavallinen suomalainen mies jolla arvot kohdillaan 🙂 itsekkin maalaisstyttö vaikka kaupungissa asustan niin en oo tänne jäädäkseni tullut,eikä nämä kaupunkilaiset minua ymmärrä ja haluani olla maalla…

Kommentoi