Jussi kertoo Oma tarina -osuudessamme miten viiden viikon lääkekuurikaan ei toiminut hänen pukamiinsa. Sitten hän löysi yksinkertaisen avun.

…..

Olin keväällä leikkauksessa, jonka vuoksi vähäinenkin liikunta jäi entistä pienemmäksi. Olen istumatyöläinen ja kärsinyt aina silloin tällöin peräpukamista. Aina ne ovat kuitenkin menneet ohi viikon tai kahden käsikauppalääkehoidolla. Olen yhdistellyt voidetta ja peräpuikkoja.

Nyt alkoi tulla kilin ajatukset mieleen, kun pukamaoireet jatkuivat noin viisi viikkoa. Vertakin tuli enemmän kuin koskaan. Käsikauppalääkkeissä on neljän viikon käyttöraja ja mietin sen ylitettyäni, että nyt on lähdettävä lääkäriin katsomaan, että onko siellä jotain vakavampaa. Ja muutenkin.

Hyvä ystäväni sitten kuultuaan vaivoistani kysyi, että pesenkö alapääni joka kerta vessareissun jälkeen. Totesin vähän hölmistyneenä että ”en”.

-Pesepä, hän komensi kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Totta kai olin lukenut että alasuihkua olisi hyvä käyttää, mutta ajattelin että eiköhän nyt kerran päivässä suihkussa käyminen riitä. Mitä sitä turhaan hössöttämään. Sitä paitsi minulla oli aloe vera -kosteuspyyhkeitä, joilla viimeistelin aina vessapaperin jäljen.

-Pesepä nyt oikeasti ja katso mitä tapahtuu, sanat kaikuivat mielessäni.

Koin vessan alapääsuihkun käyttämisen hieman hankalaksi, kun tuota ylipainoakin on. Ehkä se oli alun alkaenkin ollut syy siihen, etten halunnut sitä käyttää. No, ratkaisin asian niin, että aloin talsia joka kerta pyttyreissun jälkeen suihkuun. Suihkuttelin lämpimällä vedellä pukama-aluetta ja pesin hellävaroen. Joskus käytin myös hellävaraista saippuaa. Tärkeintä oli suihkutella vähintään minuutti.

Kesti noin puolitoista päivää, kun verenvuoto lakkasi. Tunsin suorastaan että pukamat olivat pienentyneet. 2-3 päivää, ja ongelmasta oli 90 prosenttia poissa. Muutaman päivän jälkeen olin päässyt kokonaan ongelmasta – ja huomatkaa, minähän olin lopettanut voiteiden ja puikkojen käytön. Nyt vain pestiin.

Miten tollo olenkaan ollut, mietin mielessäni, kun olen laiminlyönyt tuon olennaisen asian – ja yrittänyt korvata alapesua kosteuspyyhkein. Tämä on vähän sama kuin korvaisi hampaidenpesua suuvedellä. Ei ole sama asia. Nyt oppineena läksyni en todellakaan väheksy asiaa. Ja jos ja kun pukamat uusivat, kuten niillä tapana on, pesen varmasti ahkerasti.

Itse asiassa uskon jopa, että jatkuvat alapesut saattavat ennaltaehkäistä pukamia. Ainakin tulen hoitamaan niitä sekä pesuin että lääkkein.

Menin kyllä myös lääkäriin, joka kurkisti pukamani ja totesi ettei mitään isompaa ongelmaa ole. Sekin huojensi.