4 helppoa kikkaa, joilla sain vatsani turvottelun aisoihin

0

48-vuotias Tapio Porista kertoo niksit omiin vatsavaivoihinsa. Maha ei enää muistuta palloa.

…..

Onhan minulla vatsan turvottelua ollut, varmaan koko aikuisikäni ja työikäni. Jos nyt muistelen kymmentä viime vuotta taakse päin, niin aterian jälkeen töissä piti usein avata housujen nappi. Ei nyt aina, mutta usein. Ylipainoakin on, aika lailla.

Eivät vatsavaivat ole kuitenkaan minua hallinneet. Stressittömämpi elämä viime vuodet on tuonut paljon helpotusta. On turvotellut, mutta paljon vähemmän. Nämä ovat varmaan sellaisia ”tavallisia suomalaisia toiminnallisia vatsavaivoja”. Niistähän kärsii elämänsä aikana hyvin moni. Eivät ne vaarallisiakaan ole, mutta kiusallisia kyllä. Pari kertaa kuussa on turvottanut, ja sitten se on mennyt ohi.

Mutta joulukuu 2016. Se muutti kaiken. Aloin jo pelätä, että mitähän minulle on tapahtunut ja tapahtumassa. Olin käytännöllisesti katsoen ihan potkupallo koko äijä. Kaikki sai alkunsa siitä, että vietimme railakkaat pikkujoulut kuun ensimmäinen päivä. Alkoholia meni, rasvaista ruokaa meni – itse asiassa jo saunassa tilattiin isot makkara-annokset. Sieltä sitten syömään hyvin. Lopuksi vielä nakkikioskille.

Kun turvottelu ei mennyt ohi parissa kolmessa päivässä, aloin jo ihmetellä. Kului viikko, kului kaksi. Koko ajan, joka päivä syönnin jälkeen turposi maha ihan pöljäksi. Joulu meni, alkoi jo tulla uusi vuosi. Mahan turvottelu jatkui.

Mietin että mitähän ihmettä. Tuntui että vatsassa oli ilmaa, mutta ei nyt röyhtäyttänyt eikä pierettänytkään. Tai kun keinotekoisesti sain hiilihappojuomalla röyhtäisyn tulemaan, niin vähän aikaa oli iisimpi olo. Tuntui kuin kova pala olisi vatsassa. Oliko siellä ummetusta? Suoli mennyt tukkoon? Mitä ihmettä? minä mietiskelin mielessäni.

Rupesin käymään asioita päässäni läpi. En pelännyt missään vaiheessa, että mitään vakavaa on turvotteluni taustalla. Nyt vain oli mennyt suolistolla ja kropalla ”kuppi nurin”. Se protestoi ja lujaa. Mutta miten minä tästä kotikonsteilla pääsisin eroon?

Rupesin oikein miettimään. Ei tämä nyt todellakaan mikään laktoosi-intoleranssi tai keliakia ole. Yhtäkkiä minulle tullut. Mitä minä teen väärin, tai mistä jään paitsi.

Siinä pähkäiltyäni minulle selvisi, että en juo kovinkaan paljon raikasta vettä. Pitäisi lisätä sitä. En myöskään enää ole pitänyt tapanani syödä jugurttia, jossa on terveysvaikutuksia, ”maitohappohyvää”. Tuntui, että suolistoni oli jotenkin ummessa, juntissa, turpeessa. Mitenkäs tuon liikkumisen laita on?

Nyt tultiin hyvään kysymykseen. Olin loukannut akillekseni kuukausia sitten, joten liikunta oli jäänyt. Kävelylenkeilläkään ei passannut käydä rasituksen pelossa. Totta kai olisi voinut mennä uimaan – mutta painotus sanalla voinut. Enhän minä saanut lähdettyä kylälle 20 kilometrin päähän.

Liikunta oli siis nolla.

Päätin siltä istumalta lisätä liikuntaa. Lähdin uimaan. Kävelinkin. Ja jumppailin kotona, koska akilles oli kuntoutunut. Rupesin juomaan vettä. Tämän lisäksi aloin taas syödä Activia-jogurttia päivittäin, kaksi purkkia. Äitini oli aina joskus todennut, ettei vatsaa saisi hieroa. Tiedä sitten mihin se perustui, mutta minä poika päätin hieman sivellä ja hinkata sitä kevyesti. Oikein tunsin kuinka jossain suolen mutkassa ”pulpahti” iloisesti.

Tiedättekö mitä, arvon lukijat? Minua ei ole turvottanut. Se koko kuukauden kestänyt ällöttävä potkupallofiilis on poissa vain kolmen, neljän päivän jälkeen.

Näillä neljällä kikalla.

En minä väitä että tämä toimii kaikille, syitä kun voi olla monia. Mutta kokeilkaa nyt tekin näitä peruskotikonsteja, yhtä taikka useampia. Minulle tämä toi avun. Mainitsin tästä kaverillenikin, joka totesi heti, että alkaa juoda vettä. Ei kuulemma juo päivittäin kuin janoonsa – jos sellainen on. Usein ei ole edes.

Juotko sinä tarpeeksi vettä?

Toivotan hyvää uutta vuotta kaikille – vähemmän ilmapallomaista oloa!

Jaa

Kommentoi