Vakavasti sairastanut läheinen on ollut hyvin heikkona. Hän on nukkunut paljon, syönyt vähän eikä ole juuri jaksanut keskustella.
Sitten vointi muuttuu.
Ruoka alkaa kiinnostaa, puhetta riittää ja tuttu huumorikin saattaa palata. Läheinen vaikuttaa pitkästä aikaa enemmän omalta itseltään.
Läheisen tai lemmikin kuolema -saako sairauslomaa?
Onko pahin sittenkin väistymässä?
Saattohoidossa tällainen muutos tunnetaan hyvin.
Ilmiöstä käytetään englanniksi nimityksiä terminal rally ja energy surge. Suomeksi sitä voi kuvata kuolemaa edeltäväksi hetkelliseksi piristymiseksi.
Pysäyttävä video: ”Olen Hannele Lauri, olen kuollut”
Piristyminen on lähes aina lyhytaikaista – se voi kestää muutamasta minuutista muutamaan tuntiin, ja harvoin paria päivää pidempään.
Kyse voi olla huomattavasta muutoksesta. Aiemmin hyvin uupunut potilas alkaa keskustella ja kiinnostua ympärillään olevista ihmisistä. Hän saattaa pyytää lempiruokaansa tai jaksaa nousta vuoteesta.
Millan tarina äidistään pysäyttää: ”Päättäjät, kuinka arvottomina pidätte vanhuksia, hävetkää”
Vuonna 2023 Palliative & Supportive Care -lehdessä julkaistussa raportissa kuvattiin viittä elämänsä loppuvaiheessa ollutta potilasta. Mukana oli esimerkiksi levinnyttä rintasyöpää sairastanut potilas.
Raportin potilailla havaittiin ruokahalun, vireyden ja keskustelukyvyn kohenemista. Myös liikkuminen onnistui aiempaa paremmin. Piristymisen jälkeen heidän vointinsa kuitenkin heikkeni uudelleen.
Kyse oli pienestä tapaussarjasta. Sen perusteella ei voida päätellä, kuinka yleinen ilmiö on.
Miksi näin tapahtuu?
Varmistettua lääketieteellistä selitystä ilmiölle ei ole.
Havaintoja on kertynyt hoitajilta, lääkäreiltä ja omaisilta, mutta ilmiötä on tutkittu vähän. Sitä on vaikea tutkia myös siksi, ettei sen alkamista osata ennustaa.
Mainitussa viiden potilaan raportissa määrätty lääkitys pysyi samana piristymisen aikana. Muutosta ei siis voitu selittää sillä, että lääkitys olisi vaihdettu.
Joskus ilmiötä kuvataan sanomalla, että keho kokoaa viimeiset voimansa. Se on kuitenkin kielikuva, ei tutkimuksella osoitettu selitys.
Muistisairaalla voi kirkastua erityisesti ajattelu
Muistisairaiden kohdalla puhutaan myös toisenlaisesta, osittain samankaltaisesta ilmiöstä: äkillisestä ajattelun ja vuorovaikutuksen selkiytymisestä.
Pitkälle edennyttä Alzheimerin tautia sairastava ihminen saattaa esimerkiksi tunnistaa läheisensä tai osallistua ymmärrettävästi keskusteluun, vaikka se ei ole pitkään aikaan onnistunut.
Tällaisesta odottamattomasta selkiytymisestä käytetään nimitystä paradoksaalinen kirkastuminen. Kun se tapahtuu lähellä kuolemaa, puhutaan kuolemaa edeltävästä kirkastumisesta, englanniksi terminal lucidity.
Muistisairaan tilan kohenemisen selitykseksi on ehdotettu aivojen hermoverkkojen ja hermosolujen välisen viestinnän hetkellisiä muutoksia. Ne saattaisivat mahdollistaa joidenkin jo kadonneilta näyttäneiden kykyjen tulemisen esiin.
Tämä ei tarkoita, että sairauden vaurioittamat aivot olisivat yhtäkkiä parantuneet. Selitykset ovat kuitenkin vasta oletuksia, joita ei ole vahvistettu.
Kaikki piristyminen ei ole kuolemaa edeltävää piristymistä. Muistisairaan selkeitä hetkiäkin voi esiintyä muuallakin kuin aivan elämän lopussa. Sairauksiin liittyvä voinnin vaihtelu ja esimerkiksi sekavuustilan helpottuminen pitää erottaa näistä ilmiöistä.
Yksittäisestä paremmasta hetkestä ei siis voi päätellä, että kuolema olisi lähellä. Saattohoidossa olevan potilaan piristyminen ei toisaalta yksin osoita, että vakava sairaus olisi väistymässä.
Jos läheinen jaksaa jutella, häntä voi kuunnella ja antaa hänen valita puheenaiheet. Hetkestä saa iloita, vaikka sen kestoa tai merkitystä sairauden kululle ei vielä tietäisi.