Tuoreen tutkimuksen mukaan kaikkien solutyyppien biologinen ikääntyminen ei etene samalla tavalla. Tämä voi johtaa erilaisiin ikääntymismuutoksiin kehon eri kudoksissa. Entäs hormonikorvaushoidon yhteys?

Twin Research and Human Genetics –lehdessä julkaistu tutkimus vahvistaa aiempia havaintoja, joiden mukaan biologinen ikääntyminen etenee yksilöllisesti perintötekijöiden ohjauksessa.

Kalenterivuodet eivät kerro koko totuutta ihmisen iästä. Biologista ikääntymistä määrittäviä mittareita on useita. Yksi parhaimmista menetelmistä on telomeerien pituus. Telomeerit ovat kromosomien päissä olevia DNA-ketjuja, jotka suojaavat perintöainesta. Solun jakautuessa ketjut lyhentyvät. Kun telomeeriketju kuluu loppuun, perintöaines vaurioituu ja solu kuolee. Gerontologian tutkimuskeskus selvitti lihassolujen pidempien telomeerien olevan yhteydessä suurempaan lihasten kokoon. Sen sijaan verisoluista mitatut pidemmät telomeerit olivat yhteydessä pienempään rasvan määrään kehossa.

-Biologinen ikääntyminen ei siis välttämättä etene koko kehossa samaa tahtia, kertoo gerontologian dosentti Elina Sillanpää.

-Tämä on havaittavissa katsomalla keskenään samanikäisiä, iäkkäitä ihmisiä. Toisella ikääntyminen näkyy selvemmin lihasvoimassa, osalla muistissa ja joillain aistien heikkenemisenä.

Vaihdevuosien aikainen hormonikorvaushoito ei tämän tutkimuksen mukaan ole yhteydessä kehon tai lihasten ikääntymiseen. Tutkimuksessa verrattiin identtisiä kaksospareja, joista toinen kaksonen oli käyttänyt useiden vuosien ajan hormonikorvaushoitoa, kun taas toinen kaksonen ei. Telomeerien pituus hormonikorvaushoitoa käyttävällä sisarella oli hyvin samanlainen kuin sisarella, joka ei ollut koskaan käyttänyt hormonikorvaushoitoa. Hormonikorvaushoitoa käyttävillä naisilla oli kuitenkin terveydelle edullisempi kehon koostumus ja parempi lihasten voimantuottoteho kuin niillä jotka eivät hoitoa käyttäneet.

Tutkimusaineisto on alaotos suomalaisesta kaksoskohortista, jota on tutkittu 70-luvulta lähtien. Kaksoset muodostavat ihanteellisen tutkimuspopulaation, sillä kaksospareja tutkimalla voidaan sulkea pois monet tutkimustuloksia sekoittavat tekijät kuten geneettinen perimä ja lapsuuden ja nuoruuden elinympäristö.

Tutkimusta ovat rahoittaneet Suomen Akatemia ja Opetus- ja kulttuuriministeriö.