Lauran, 19, ja Ykän, 49, liitto herättää vastustusta: Olen menettänyt osan läheisistäni

6

Oma tarina -osuudessamme julkaistaan tänään harvinaislaatuinen avoin kirje, jonka ovat kirjoittaneet vuoden yhdessä olleet Laura ja Ykä. Heillä on 30 vuoden ikäero.

Haluamme kirjoittaa, tai oikeammin minä, Laura, aiheesta, josta on tullut kohdallamme elämää suurempi. Emme muuta haluaisi kuin elää ja rakastaa rauhassa, mutta onnestamme on tullut muille suuri huolenaihe, vastustuksen aihe, ongelma, josta ei tunnuta millään pääsevän yli saati että elämämme vain hyväksyttäisiin.

Tapasin Ykän, joka on minua kolmekymmentä vuotta vanhempi, vuosi sitten. Ihan perinteisesti ravintolassa. Ykä ei ole mikään pappa, hän ei pukeudu kuin pappa eivätkä hänen ajatuksensa ole mitään jämähtäneitä. Hän on hurmaava, hän on puhelias, hän on huomioiva, hän on kaikkea mitä nainen voi mieheltä toivoa. Ai niin, hän on 49-vuotias. Eihän hän voi olla sitten yhtään mitään minulle.

Näin muut ajattelevat, läheiseni. En minä.

Olemme nyt vuoden olleet yhdessä ja kihlautuneet, koska vetovoimamme on suuri. Koen itse olevani ikäistäni henkisesti pitemmällä tässä maanpäällisessä vaelluksessa, Ykä taas ei ole koskaan ollut ihminen joka ylenkatsoisi ikää. Hän arvostaa ihmisiä heidän persooniensa vuoksi. Toki en tiedä maailmasta läheskään niin paljon kuin Ykä, mutta nautin hänen elämänkokemuksestaan. Ykä taas näkee minussa välittömyyttä ja huumoria, jota kuulemma harvoin tapaa minkäänikäisissä ihmisissä. Olemme siis hyvä matchi toisillemme. Näin ajattelemme.

Kaikki olisi hyvin, jos sukulaiseni ja ystäväni ajattelisivat samoin. Olen kuitenkin – valitettavaa mutta totta – menettänyt suuren osan läheisistäni alettuani seurustelemaan. Äitini tukee minua kyllä, mutta lähisukulaisissani on lukuisia henkilöitä, joiden mukaan Ykä on pedofiili, minä olen hyväksikäytetty, eikä meistä voi tulla mitään. Eräs kavereistani, tai siis entisistä sellaisista, haukkui minut maan rakoon. Hänen mielestään olemme täysin yököttävä pari. Vaikka Ykä ei siis näytäkään ikäiseltään, ex-kaverini mielestä on luonnonvastaista että meidänlaisemme ihmiset ovat yhdessä.

Ikäero. Mitä se on, oikeasti? Se on niin kliseisesti kuin se onkin: numeroita. Me ymmärrämme toki että pienemmätkin ikäerot voivat olla ratkaisevia. Joskus kymmenenkin vuotta voi olla ikäero, että henkilöt eivät vain mitenkään sovi toisilleen. Mutta enemmän kuin iästä kyse on kuitenkin kemioista, niistä rakennusaineista joista meidät on luotu ja siitä matkasta jonka olemme kulkeneet tähän saakka. Meidän on todella vaikea ymmärtää, että joku muu voi pitää onneamme luonnottomana vain sen takia, että emme edusta samaa sukupolvea.

Tunnen usein surua sen vuoksi, että suku ja ystäväni ovat minut hyljänneet. Eivät toki kaikki, korostettakoon tässä. Tunnen surua myös Ykän vuoksi. Hän ottaa tämän raskaasti, koska kokee että hänen vuokseen asiat ovat kääntyneet tähän suuntaan.

Mutta ei se ole Ykän syy. Syy on teissä muissa, jotka ette jostain kumman syystä anna tämän kahden ihmisen rakkauden toteutua.

Olen huolissani myös äidistäni ja hänen mielenterveydestään. Hän on ollut todella masentunut, koska sukulaiset ovat myös kohdistaneet paineita häneen. En ymmärrä miksi rakkaus voi olla niin väärää.

Vetoankin teihin kaikkiin. Älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi. Älkää heittäkö kiveä. Me emme tee mitään rikollista. Me vain rakastamme, ja otamme rakkaudestamme täyden vastuun.

Jaa

6 kommenttia

  1. Johanna on

    Ymmärrän hyvin teidän tilanteenne. Olemme olleet mieheni kanssa kolme vuotta yhdessä ja siitä kaksia ja puoli vuotta naimisissa. Niin… ikäeroa meillä on 25 vuotta. Mieheni on 64 ja minä 39. Olemme saaneet kuulla kaikkea mahdollista asiaan liittyen mm. mieheni ex- vaimolta ja heidän aikuisilta lapsiltaan (4 ja 6 vuotta minua nuoremmat) olevani rahanahne vosu jota he joutuvat elättämään isänsä kuoltua ja että hakevat isänsä holhoukseen jos menee kanssani naimisiin. Avioiduimme 6kk seurustelun jälkeen ja olemme onnelliset yhdessä.
    Eräs työkaverini tokaisi minulle että ” isäsi odottaa sinua aulassa” johon vastasin nauraen että anteeksi, mutta hän on minun AVIOMIEHENI! Työkaveri pyysi nolona anteeksi. Silloin selvisi muillekin mieheni ja minun ikäero.
    Kaikkea hyvää Lauralle ja Ykälle, rakkaus voittaa.

  2. Se on nu vaan niin , että kun toi ikäero olis toisinpäin , niin se on kyllä ja ikävä sanoa , mutta nainen näyttäs aika rupsahtaneelta ja valitettavasti se ulkonäkökin vaan merkkaa , en itse pidä kovin tavallisena ainakaan , ja tätä toisinpäin juttua voi kysyä muiltakin miehiltä , ja voi kyseinen henkilö kysyä mieheltäänkin mitenkä olis natsannu . valitettavaa , mutta käsittääkseni totta , 56 vuotta olen mailmaa katsellut.

  3. Oikeest voisit olla tämän miehen tytär, ja mietippä kun tää miehesi vanhenee esim,.kymmenellä vuodella ja ikää onkin 60.vuotta, vanha guppe. en antaisi omalle lapselle kyllä käydä noin, tai puhuisin vähän järkeä vaikka muuten en puutukkaan, mutta kyllä jo itseänikin vanhempi mies seurustelisi tyttäreni kanssa. Kenties jommalla kummalla on jäänyt jokin äidin rakkaus saamatta lapsuudessaan.

    • Hyi helkutti! Sinä et antaisi omalle lapselle käydä noin. Onpa ällöttävä ajattelutapa.

  4. Hei Laura ja Ykä, olen iloinen teidän puolesta. Älkää välittäkö muista. Ihmiset puhuvat ja ajattelevat mitä vaan. Tämä ei lopu ikinä. Pääasia että olette molemmat tyytyväisiä ja iloisia yhdessä. Kukaan ei tiedä eikä tunne miltä teistä tuntuu ellei asu teidän kanssa. On tietysti niitä hyviä ja huonoja puolia. Mutta jos te olette vahvoja ja todella välitätte teidän suhteestanne niin varmasti voitto on teidän.
    Ei muuta kuin vaan onnellista ja ikuista elämää yhdessä teille molemmille.
    ONNEA ONNEA ONNEA!!!

  5. ikä o vaa numeroita…vanha klisee…mut tosiasia…nauttikaa elämästänne…ja teille tuomitsijoille ->-> Elä ja anna muittekin elää…tiä millo se viimine pvä koittaa…

Kommentoi