Maailman terveysjärjestö WHO lisäsi hiljattain digipeliriippuvuuden tautiluokituksiin. Digipelihäiriöön perehtyneiden asiantuntijoiden mukaan virallinen diagnoosi on odotettu uudistus. Se edesauttaa tulevaa tutkimusta sekä avun ja tukimuotojen kehittämistä.
-Moni digipeliongelman kanssa kamppaileva kokee tällä hetkellä, että apua on vaikea saada eikä ongelmaa ymmärretä. Virallisen diagnoosin myötä ongelmallisen digipelaamisen tutkimus sekä tarjottavat tuki- ja hoitomuodot kehittyvät ja tulevat paremmin saataville, kommentoi Digipelirajat’on-hankepäällikkö, psykologi Terhi Mustonen.
Sosped-säätiön alainen Digipelirajat’on-hanke tarjoaa tietoa ja vertaistukea ongelmallisesti digipelaaville ja heidän läheisilleen.
-Tapasin viisi eri ammattilaista mutta koin, että syvempi ymmärrys ongelmallisesta digipelaamisesta puuttui. Sain kyllä tukea elämänhallintaan, nukkumiseen ja sosiaalisiin suhteisiin, mutta itse digipeliongelmaan en saanut apua, kuvailee kahdeksan vuotta ongelmallisesti pelannut 24-vuotias mies omaa kokemustaan.
-Tähän asti hoidon kehittäminen ei ole ollut kenenkään vastuulla ja ammattilaisilla on ollut vain vähän tietoa ongelmallisen digipelaamisen tunnusmerkeistä, psykologi Terhi Mustonen linjaa.
Ilmiön lisääntynyt ymmärrys vähentää ei-ongelmallisen digipelaamisen demonisointia ja selkeyttää aiheesta käytävää julkista keskustelua ja avun kohdentamista.
Tulee muistaa, että pelaamiseen käytetty ruutuaika ei yksinään kerro digipelaamisen ongelmallisuudesta, sillä pitkät peli-istunnot voivat olla myös osa tavoitteellista peliharrastusta. Suurimmalle osalle digipelaaminen on harrastus muiden joukossa.
-Digipelihäiriö koskettaa vain pientä joukkoa digipelaajista, mutta he tarvitsevat tilanteeseensa ammatillista tukea. Lisäksi vertaistuki voi tarjota digipelaajalle yhteisöllisyyden ja kyvykkyyden kokemuksia, joita pelimaailma on aikaisemmin tarjonnut. Näitä kokemuksia jokainen ihmisistä tarvitsee voidakseen hyvin, toteaa Mustonen.