Vanhemmuus on omiaan herättämään paljon voimakkaita tunteita. Impulsiivisuus ja muut aikuisen tunnesäätelyn hankaluudet näkyvätkin herkästi vanhemmuudessa.

− Tunteita herättävät lasten tarvitsevuus, vanhemmuuteen liittyvä monenlainen vaativuus ja lapsessa liikkuvat tunteet, jotka purkautuvat ulos eri tavoin. Jos esimerkiksi kiukun tunteita on vaikea säädellä muutenkin, on hyvin ymmärrettävää, että se on vaikeaa myös vanhempana, kommentoi Terveystalon psykologi ja kouluttajapsykoterapeutti Katri Laine.

Vanhemman tunteet saavat näkyä

Vanhemmilla saa olla tunteita ja ne saavat myös näkyä ulospäin. Vanhemman impulsiivisuudesta ja temperamenttisuudesta voi olla kuitenkin lapselle haittaa. 

− Lapsi jää omien tunteidensa kanssa helposti yksin, jos vanhempi on toistuvasti tunnekuohussa lapsen rauhoittelemisen sijaan tai jos vanhempi ottaa etäisyyttä tilanteessa, jossa lapsi tarvitsisi nimenomaan läheisyyttä. Tällöin lapsen tunteiden säätelytaidot eivät pääse ihanteellisella tavalla kehittymään. Kuvio on muutenkin hankala sekä lapsen itsetunnon että vanhemman ja lapsen suhteen kannalta. Tällaisessa tilanteessa vanhemman olisi hyvä hakea apua itselleen esimerkiksi psykologin tai psykoterapeutin vastaanotolta, Laine kommentoi.

Impulsiivinen vanhempi voi yllättää kasvattajana

Laineen mukaan on hyvä huomata, että joskus ihmiset, jotka muuten ovat esimerkiksi impulsiivisia, pystyvät vanhempina olemaan kuitenkin turvallisia ja ennakoitavia.

− Tähän voi olla apuna esimerkiksi se, jos vanhemmalla on selkeänä mielessään hänen tärkeä tehtävänsä olla ennen kaikkea turvallinen aikuinen lapselleen, Laine musituttaa ja jatkaa:

-Tällöin hän saattaa säädellä tunteitaan lapsen kanssa hyvin, vaikka esimerkiksi muiden aikuisten kanssa se ei onnistuisi.

Mikä on ok ja mikä ei ole ok?

Tärkeää impulsiiviselle lapselle, nuorelle sekä tämän vanhemmalle on ihan ensin hahmottaa, että tunteet eivät ole koskaan väärin. 

− On aivan ok olla todella vihainen tai raivostunut. Muiden tai itsensä fyysinen tai psyykkinen vahingoittaminen ei sen sijaan ole ok, ja siksi vaikka ihan mitä vaan saa tuntea, ihan mitä vaan ei voi tehdä tai sanoa. Jo pelkkä tällainen tunteen ja toiminnan erottaminen toisistaan voi hieman helpottaa tilannetta, Laine kertoo.

− Vanhemman on tärkeää ennakoida lapsen reaktioita jonkin verran, sillä tämä auttaa lasta itseään ennakoimaan niitä myös. Ennakoinnin tavoitteena ole tukahduttaa tunteita, vaan auttaa olemaan niiden kanssa. Jos lapsen on esimerkiksi vaikea sietää häviämistä, siitä voidaan puhua ennen kuin aloitetaan yhteinen lautapeli. Ensin voi jutella siitä, minkälainen olo tulee, jos häviää tai siitä, miten viimeksi suututti kamalasti. Sitten voidaan yhdessä miettiä, mitä silloin voisi tehdä. Auttaako, jos hyppii oikein korkealle, tai sanoo, että en tykkää hävitä? Voisiko halauksesta tulla parempi mieli?

Isomman lapsen ja nuoren kanssa tunteiden säätely ja ennakointi on yhä enemmän nuoren itsensä tehtävä. Tällöinkin tarvitaan kuitenkin tukea – ihan niin kuin aikuisetkin tarvitsevat silloin, kun on vaikeaa.

− Tärkeä tuki myös nuoren tunnesäätelyssä on rauhallinen, hyväksyvä ja turvallinen vanhempi. Heittelevät tunteet kuuluvat erityisesti murrosikään, eikä kaikkia tunteita tarvitse saada laantumaan. Olennainen taito tunnesäätelyssä onkin tunteiden sietäminen ja niiden kanssa oleminen.

Nuoren kanssa kannattaa miettiä turvallisia tapoja purkaa tunnetta.

− Sellaisia voivat olla esimerkiksi liikunta, musiikin kuuntelu, piirtäminen tai kirjoittaminen. Kasvavien nuorten kohdalla olennaista on myös opettaa nuorta huolehtimaan perustarpeista eli riittävästä unesta, monipuolisesta ravinnosta, liikunnasta ja ruuduttomasta ajasta, Laine päättää.