Vaikka netissä usein viisastellaan ja vitsaillaan, joskus kannattaisi hieman miettiä, mitä suustaan ulos päästää.
Facebook-ryhmään nimeltä Puskaradio Oulu kirjoitettiin jokin aika sitten hakuilmoitus. Puskaradion jäsen haki kauppakeskukseen tippunutta kenkää. Kyseessä oli siis vain toinen kenkä.
Tämäkös sai ilkkujiin ja veistelijöihin liikettä. Kenellä oli mennyt niin lujaa, että oli oikein kenkä pitänyt kadottaa. Kuka voi olla niin hölmö että hävittää yhden kenkänsä. Juttu lensi ja nauru raikui.
Kunnes alkuperäisen hakuilmoituksen kirjoittanut pääsi jälleen takaisin ääniin. Se pudotti raskaan hiljaisuuden. Kukaan ei enää ilkkunut.
Kenkänsä hukannut kertoi, että hän istuu pyörätuolissa. Koska jalat ovat tunnottomat, kengän tippumista ei välttämättä huomaa niin helposti.
Tarinan opetus: joskus on syytä miettiä kaksi kertaa ennen kuin avaa hölmösti suunsa.
Edit: Korjattu 16.3.2019 sosiaalisen median ryhmän nimi
Kyseessä oli ryhmä Puskaradio Oulu eikä Oulun puskaradio, joka on aivan erilainen ryhmä.
Olet oikeassa.
…ja ehkäpä tarinan loppukin kannattaa kertoa: kun ilmeni, että kenkänsä kadottanut nuori mies oli pyörätuoli-invalidi, palstalle tuli viesti, missä eräs mies tarjoutui ostamaan miehelle uudet kengät.
Luin ko. ketjua, kun siihen kommentoitiin. Täytyy sanoa, etten ihan ymmärrä ketjun nostamaa haloota. Käsittääkseni on kuitenkin jokseenkin epätavallista, että ihminen kadottaa toisen kenkänsä sen ollessa jalassa. Miksei tätä olisi saanut ketjussa ihmetellä? Eikö se ole luontaista ihmismielellä, että moinen herättää kysymyksiä? Kysyjähän ei kuitenkaan ollut kertonut tilastaan (jota hän en toki ollut velvollinen kertomaan) kuin vasta myöhemmin ketjussa. En tiedä teistä, mutta minä en ainakaan käy keskusteluja varoen kaikkia mahdollisia asianhaaroja, joita ihmisellä voi olla aina terveydentilasta menneisyyden traumoihin tai elämäntilanteesta työllisyyteen. Väitänkin, että meistä jokainen lähtökohtaisesti olettaa toisesta tiettyjä asioita vuorovaikutustilanteessa.
Mitä tulee ilkkumiseen, niin itse taas tulkitsin sen puskaradiolle tyypilliseksi asian ihmettelyksi sarkastisella huumorilla höystettynä. Ymmärrän toki sen, ettei sarkasmi on vaikea laji paitsi sen vastaanottajalle niin etenkin sen käyttäjälle, sillä voi olla vaikea erottaa, onko kyse juuri negatiivisesta palautteesta vai huumorista.